torstai 19. joulukuuta 2013

Päivän puuhailut ja silmiä pimeässä

 
 Aloitetaanpas postaus Oksin aamupissikuvalla, jotta totuus koirapidosta ei unohtuisi. Näitä perushommiahan tää koiranpito loppujen lopuksi on, vaikka itseäni vaivaa lähes kokoaikainen riittämättömyyden tunne siitä, että koirien kanssa pitäisi jotain erityistä ja tavoitteellista harrastaa.

Aika paljon olen viimeaikoina pohtinut myös sitä, että millainen mahdollinen seuraava koira olisi...
Ajatushan ei ole mitenkään ajankohtainen mutta tulee aina pohdittua kaikkea. Holsku narttu on ehdoton ykkössuosikki mutta olen myös miettinyt rescue vaihtoehtoa, joko kotimaista tai ulkomaista. Olisipa siinä ehkä noista käymistäni kursseista jotain hyötyäkin, jotenkin. Näyttelytoiminta tai tavoitteellinen harrastaminen ei oikein tunnut omalta jutulta, enemmänkin itseäni kiinnostaa koirien käyttäytyminen yms. jutut. Paljon olen pyörinyt eri yhdistysten sivuilla ja seurannut myös kotimaan kodinvaihtajia. Äitini tosin ehdotti että ottaisin samasta yhdistelmästä, mistä heidän koiransa on, bordercollien. No, vaihtoehto tuokin mutta olisi ajankohtainen todennäköisesti ihan liian pian, kun olen mielessäni sitä mieltä seuraava koira on ajankohtainen vasta sitten kun koiria on talossa enää kaksi tai yksi. Kaikkien pohdiskelujeni päätteeksi päädyn kuitenkin erittäin todennäköisesti siihen holskuun :D.
                                 Arco aamulla tarkastamassa että navetan takana on kaikki ok.


"Joo, joo, äiskä. Mä tuun ihan tuulispäänä..."
 

Tänään kävin lenkillä erikseen Arcon ja Kepan kanssa. On se kummallista että hiekkatietkin voivat pysyä luistinratana. Oksin kanssa tehtiin lähellä pysymisharjoituksia tossa omassa pihassa. Kriteerinä oli että hihan ei saanut kiristyä ja katsekontakti piti olla. Kierreltiin pihalla ja tein paljon käännöksiä nopeassa tahdissa. Saatiin tehtyä myös useampi jätä-käsky autojen suhteen samoin kuin pyysin jättämään eli kääntämään pään pois ja katsomaan minua kun häiriönä oli naapurin lapset sekä haukkuva koira. No, etäisyyttä oli paljon ja siksi se niin helppoa olikin :). Oksi on kaikesta rimpulamaisuudestaan huolimatta äärimmäisen vahva koira, joten tonne jäiselle tielle ei tehnyt oikein mieli lähteä lenkkeilemään sen kanssa kun on ne Icebugitkin ostamatta.

                     "Katsotaan ensin vasemmalle että mitä siellä tapahtuu ja sitten oikealle..."

Sisällä tehtiin koirakokeita ja keittiöhömppää. Eli aloitettiin nallen pyörittämisellä. Tarkoitus oli saada pehmonalle kuonolla pyörittämällä eteenpäin. Aloitettiin sheippamalla eli eli ensin kuonolla kosketus ja siitä sitten kriteeriä nostamaan. Jokainen koira teki 3x5x2 sessiot. Homma jäi vielä vaiheeseen.

Seuraavaksi kaivoin esiin Nina Ottossonin suunnitteleman koirien älypelin, jonka olen joskus Arcolle pentuaikana ostanut. Pelissä pitää kantta pyörittää niin että siinä oleva reikä osuu namikoloon, ja sitten saa herkun suuhunsa. Jokainen koira sai tehdä kolme settiä. Hämmästyksekseni Kepa oli tässä suhteellisen taitava, siinä missä pojat ottavat tassut helposti kaveriksi, tytsy pyöritti kantta nenällään. Pätevä tyttö.

Sitten eläinkokeisiin. Oksi olisi kovin mielellään etsinyt nameja huushollista niin ajattelin että tehdään sitten oikein hajujuttuja. Ei mitenkään oppikirjojen mukaan vaan ihan hyvin vuoksi kokeilin että onnistuisiko juttu muuten. Mullahan on aitassa tähän hommaan oikein välineitäkin mutta nyt nappasin kaapista teepussin ja tyhjän lasipurnukan. Teepussi lasipurkkiin, purkki käteen ja koira haistamaan. Haistamisesta naksautin ja palkkasin, tätä tehtiin 3x5 sarja.

Sitten otin toisen samanmoisen purkin johon laiton sisälle palan talouspaperia. Purkit lattialle ja annoin koiran haistaa, oikean purkin haistamisesta naksuja nami purkin päältä. Näitä tehtiin 1x5 sarja niin että joka naksun jälkeen purkkien paikka vaihtui. Arco ja Kepa eivät väärää purkkia haistaneet ollenkaan mutta Oksi haistoi kaksi kertaa, jolloin oikea purkki pois ja kun koira luopuu väärästä oikea purkki lattialle ja sen haistamisesta naksu ja palkka.

Tämän jälkeen talouspaperipurkki pois ja ns. oikea purkki lattialle. Kun koira haistoi purkkia, käskin sen maahan ja tästä naksu ja palkka purkin päältä. Näitä 1x5 sarja. Tästä jatketaan ja katsotaan mitä saadaan aikaiseksi vai saadaanko mitään :)

 
Arco sanoo räyh!
 
Kari kertoi, että eilen iltalenkillä lähellä sen "enuskallakoskeakoskasepuree" terrierin kotia oli Arco ruvennut haistelemaan ilmaa ja valpastuntu ja tuijottanut pimeään metsään. Kari oli sitten otsalampun valossa huomannut metsässä kiiluvat silmät. Karin mielestä Silmät olivat kytistämässä terrieriä joka oli haukkumassa omalla pihallaan. Kari oli miettinyt että olisiko omistajille jotenkin pitänyt saada sana siitä että terrieri on kenties päätymässä jonkin elukan ruokalistalle... Muuten kylät koirat ovat olleet hiljakseen, joten tuskin oli susi. Mutta ehkä nämä olivat ne samat silmät mitkä kyttäsivät vauva -Oksia pari vuotta sitten, ja kylän koirat ovat tottuneet elukan hajuun....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti