Lähes kaksi kuukautta Sagailua

 Saga on ollut ilostuttamassa elämäämme nyt lähes kahden kuukauden verran :). Täytyy sanoa, että aika menee nopeasti ja ihmetellä sitä kuinka helppo koira Saga on ollut.

Sagan  ns.helppouteen vaikuttavat monet asiat. Oma koirakokemus: itsestään selvää että neljännen koiran kanssa tietää jo aika tarkkaan mitä haluaa ja mitä ei.  Kokemus haastavasta koirasta - kiitos Arco :). Rodun tuntemus, vaikka karkkareita ei aiemmin ole ollutkaan, vaikuttaa varmasti myös. Selkeä päämäärä koiran suhteen: mitä lajeja sen kanssa halutaan harrastaa ja mitä sitä kautta koiralle täytyy kouluttaa. Toki ei voi myöskään ohittaa sitä asiaa, että olin odottanut lyhytkarvaista versiota ja sitä kautta odotukset koiran suhteen olivat ehkä erilaiset. Sagalla oli meille tullessaan jo paljon asioita  halussa - kiitos näistä kuuluu kasvattajalle. Saga oli 99% sisäsiisti, se tiesi että yöt ovat nukkumista varten ja lisäksi se osasi rauhoittua kun mitään ei tapahdu. Asioita helpottavat  Sagan sosiaalisuus ihmisiä kohtaan, rakkaus ruokaan, innostus leikkimiseen taisteluleikkien muodossa, alustavarmuus ja ääniin reagoimattomuus. Sagalla on käytössä on/off nappi ja se haluaa seisoa eri tilanteissa omilla jaloillaan. Se ei ole suinpäin mihinkään rynnistävä vaan omaa harkita kyvyn. Kaiken kaikkiaan se on järkevä koira :).

Sagalla on voimakas oma tahto, joka tulee ilmi mörmötyksenä sekä junttapullailuna. Tyypillinen tilanne missä nämä ominaisuudet tulevat esiin on esim. sellainen jossa se halusi jatkaa ulkona oloa. Saga tulee kyllä kutsutakin sisälle, tai lähinnä ihmisen luo, ja näitä on palkattu namilla. Välillä vaan ei huvita. Käyt hakemassa se, otat syliin ja kannat sen sisälle. Saga mörmöttää. Joistain pihalta löytyneistä aarteista, lähinnä mutamöykyistä, se ei halusi luopua. Mörmöttää silloinkin. Sagan mörmöttäminen on erilaista kuin edesmenneen Arcon murina. Mörmöttäminen vaikuttaa paheksunnalta kuin taas Arcon murinassa oli selkeästi aggressiivinen sävy. Myös koirien elekieli on erilainen. Kasvattaja Mira sanoikin että murinaa (mörmöttämistä) tulee olemaan mutta siihen ei pidä millään muotoa reagoida, nämä eivät ole lapasia. Sagalla ei ole, ainakaan vielä ollut, minkäänmoista resurssiagressiivisuutta mitä Arcolla taas oli, ja mistä suurin osa sen murinoistakin johtui. Vaikka Saga ja Arco toisaalta muistuttavat toisiaan, omaamalla taistelutahdon ja saman tyyppisen rauhallisuuden, pidän niitä Sagan ihmisrakkauden perusteella aika erilaisina koirina. Terävyyttäkään Saga ei ole osoittanut olleenkaan samassa suhteessa. Voisi sanoa, että Sagassa on Arcon hyvät puolet. Olenkin miettinyt, että jos itselläni olisi ollut tämä kokemus Arcon kanssa, olisiko se ollutkin Sagan-tyyppinen koira...

Saga on kulkenut alusta asti mukanani töissä. Näin se on saanut kokemuksia kaupunkielämästä, päivittäin on tullut hihanharjoituksia ja rauhoittumisen vahvistamista sekä autoilua. Mikään näistä ei ole tuottanut Sagalle ongelmia. Sagan kanssa on harjoiteltu tähän mennessä istumista, irti oloa, luokse tuloa ja seuraamista. Se on ajanut pari helppoa jälkeä ja käynyt rakennusetsinnässä. Näin alkuvaiheen suunnitelmiin kuuluu tehdä pohjia BH-kokeeseen, jälkeen ja hakuun. Pitäisi vain itse pysyä ruodussa eikä tehdä sitä  ja tätä :). Joka päivä on pyritty tekemään jotakin hyödyllistä. Saga ei olekaan puuhastellut mitään luvatonta kotona tai muuallakaan. Häkit, huonekalut ja auto ovat pysyneet ehjinä ja kuosissa.

Oksi on ottanut pikkusiskon vastaan hienosti :). Pojan olemukseen on tullut sellainen "tämä on meidän pentu"-vaihde, joka on vaikuttanut Oksin suhtautumiseen muihin koiriin. Aino-kamun kanssa on otettu yhteen pariin kertaan, ikävä kyllä :(. Toivotaan että kaverusten välit palautuvat ennalleen kunhan Saga  kasvaa. Toki onhan Hessu Hopon elämä muuttunut aika tavalla, se on nyt perheen vanhin koira jonka tehtävänä pitää ruodussa varsin voimakastahtoinen peikkotyttö. Lisäksi ihmisten huomiosta on nyt kilpailemassa toinen, varsin hellyyttävä pikkupentu. Itse koen, että pennuntulo on tehnyt Oksille tietyllä tapaa hyvää. Ruoka on nostanut arvoaan pojan silmissä, samoin jos treenit eivät huvita, voi toisen avulla kasvattaa kateusefektiä ;). Olen myös sitä mieltä, että ihminen ei koskaan korvaa koiralle koirakaveria. Jos meillä on talossa Hessu Hopo, niin nyt on myös  Minni Hiiri  ;), joka järkevän ja topakkana pitää  mahdollisesti tulevaisuudessa Hessun ruodussa.

Miksi Sagasta tuli Saga? Saga-nimi on ollut jo vuosia varattuna mun eläkeiän pitkäkarvaiselle hollanninpaimenkoira nartulle. No, niin kuin on jo todettu, elämä ei aina mene niin kuin on suunnitellut näissä koira-asioissakaan :). Karkkarinpentua kysyessäni kasvattajalta olin jo mielessäni päättänyt, että jos pennun vaan saan, niin siitä tehdään Saga :). Saga nimi juontuu lapsuuteni hoitopaikan mustasta keskikokoista villakoira nartusta, Saagasta. ko. koira oli elämäni ensimmäinen kosketus koiriin ja varsin positiivinen sellainen. Taisin olla kolmen tai neljän vanha, kun minua silloin tällöin hoiteli Outi, joka perheen koira Saaga oli. Usein miten vietin aikaa Outin vanhempien Sirkan ja Jukan kanssa, sekä tietysti Saagan. Saaga oli varsin kiva koira ja höveli, antoi syödä ja juoda samasta kupista. Saagan kanssa kun tuli usein leikittyä, kuinkas muuten, koiraa :D. Saagaan liittyy myös omat valkoiset kumisaappaat, Outilla oli samanlaiset mutta keltaiset :).

Millainen on karkeakarvainen hollanninpaimenkoira? Mitään syväluotaavaa en osaa sanoa näin lyhyen tuttavuuden perusteella. Kokemustahan minulla ei ole kuin Sagasta. Saga menee kyllä siihen mielikuvaan mikä minulla harvojen näyttelyiden perusteella karkkareista on. Mikään sinne tänne sinkoilija se ei ole, eli enemmän rauhallinen kuin äärivilkas. Ääniskaala sillä on laajempi kuin pitkäkarvalla, ei kuitenkaan piippaa.

Ehdottomasti positiivisella, operantilla ehdollistamisella koulutettava. Saga ei kestä tai sanotaanko, että se ei tykkää yhtään, fyysistä manipuloimisesta. Se rupeaa jäkittämään  jos sitä käsipelillä yrittää jotain saada tekemään. Selkeästi se oppii parhaiten kuin oivaltaa asian itse, silloin ei edes toistoja tarvita kummemmin. Varmaankin yksilökohtaista mutta turhautuessaankaan Saga ei rupea härväämään, se enemmin istuu tai seisoo :D.

Terveysjuttuissa ehkä silmä- ja luustoviat tulevat ensin mieleen. Valitettavasti karkkareita on maailmanlaajuistesti vähän. Saa nähdä onko karvamuunnoksella tulevaisuutta jos risteytyspentuita ei tulevaisuudessakaan tehdä. Tosin ymmärrän nyt miksi esim. karkkari x lyhyt risteytystä kannattaa miettiä tarkkaan.

Samanlainen kuin pitkäkarva mutta kuitenkin erilainen :D. Ota siitä nyt selvää. Varmasti enemmän yksilöeroja kuin karvamuunnoseroja. Suojelukoirana en karkkaria nää ollenkaan, vielä huonommin kuin esim. pitkäkarvan. Mutulla väitän, että juurikin pitkäkestoiseen, itsenäiseen työskentelyyn sopiva.

Saga

20.2. Meille muutti karkeakarvainen hollanninpaimenkoiran narttupentu Saga. Saga on Mira Salmisen Woodenshoes-kennelin kasvatti. Saga on syntynyt 11.12.2015 yhdistelmästä Meevaller Booswicht & Meevaller  Caatje Chocolaatje.

Kuinkas tässä sitten näin kävikään? Oksi oli jo vuoden verran ollut ainoana koirana. Olin kiinnostunut Oksin kasvattajan, Korhosen Sannan (Azuricoyotes), pentuesuunnitelmista. Tuntui turvalliselta ajatukselta ostaa pentu jo tutuksi tulleelta ihmiseltä. Lisäksi olen aina pitänyt Sannan ideologiasta koirien kasvattamisen suhteen. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa ilmaisin kiinnostukseni tulevaa lyhytkarvapentuetta kohtaan, olinhan nähnyt nartun pentuesisaruksia ja luotin Sannan arvioon ranskalaisesta uroksesta.

Vuoden aikana oli myös kiinnostus tavoitteelliseen harrastamiseen ja pelastuskoiralajeihin nostanut voimakkaasti päätään. Pelastuskoiralajit, ja asia näiden takana, on kiinnostanut minua jo pitkää. Nyt tuntui, että on viimehetket aloittaa tavoitteellinen harrastaminen. Olin myös ollut yhteydessä paikalliseen pelastuskoirayhdistykseen ja siellä näytettiin vihreää valoa toimintaan mukaan tulemiseen. Niinpä liityin yhdistyksen kannatusjäseneksi. Olin luottavaisin mielin, odottamani yhdistelmän pentu olisi erittäin luultavasti sopiva ominaisuuksiltaan tavoitteelliseen harrastamiseen. Olin myös jo ilmoittanut kotihoidossa olevien hoitokoirieni omistajille toiminnan lopettamisesta. Halusin, että minulla olisi kunnolla aikaa tulevalle pennulle.

Mutta eihän elämässä tosiaankaan aina mene niin kuin suunnittelee. Azuricoyotes yhdistelmään syntyi vain yksi pentu. Olin seurannut todella tiiviisti  astutusreissua sekä nartun kantoaikaa ja suht alusta pitäen itselleni tuli tunne, että pentuja ei synny montaa. Olin seurannut myös Woodenshoes karkkaripentuetta, joka vaikutti mielestäni hyvältä omiin suunnitelmiin. Lisäksi seurasin toista lyhtykarvapentuetta sekä ajatus rodunvaihdosta saksanpaimenkoiriin pyöri mielessä. Kun Azuricoyotes pentuja syntyi vain yksi, ja sillä oli jo koti valmiina, otin hetimiten yhteyttä Miraan. Woodenshoes pentuja oli jäljellä 2 narttua, minun onnekseni :). Sijoitusnarttua en edes ajatellut, joten valinta oli helppo.

Soitin Miralle keskiviikkona, kerroin itsestäni ja suunnitelmistani. Lauantaina ajelin Kajaaniin pentuja katsomaan ja mukaani lähti "Lila"pentu, jolle oli jo valinnut nimeksi "Saga" (nimellä on oma tarinansa mutta siitä juttua myöhemmin :) ).

Olen tavallaan astunut ns. oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Karkkarit ovat itselleni täysin vieras karvamuunnos, nolona täytyy myöntää, että näyttelyissäkin en koskaan ole niiden kehää jäänyt katsomaan. Sen tiesin, että monella karkkari-ihmisellä on niitä useampi, kasvattajia on yhdenkäden sormin laskettava määrä eikä pentueita suinkaan synny joka vuosi. Karkkareilla on kuitenkin lukumääräänsä nähden mielestäni hyvin  tuloksia ja sieltä löytyy juurikin niitä pelastuskoiralajeja harrastavia ihmisiä. Lisäksi karvamuunnoksen koiria on terveystutkittu mielestäni järkevästi eli paljon.

Oman mukavuusalueeni ulkopuolella olen myös siinä suhteessa, että tuloshakuinen harrastaminen kaikkine kokeineen yms juttuineen on minulle täysin uutta. Lisäksi itselläni on nyt pentu, joka on otettu ja valittu juurikin tätä asiaa varten. Tosin ensisijaisesti se on rakas perheenjäsen :). Vaikka sanon olevani mukavuusaleeni ulkopuolella, niin tunnelmat ja olotila on todella hyvä. Koen, että minulla on kasvattajan täysi tuki ja tieto sekä kokemus tavoitteellisesta harrastamisesta. Nyt minulla on myöskin ympärillä osaavia ihmisiä, joten neuvoja, tukea ja treenikavereita ei tule puuttumaan.

 

No, entäs se Saga-peikkotyttö sitten? Yhteistä elämää on takana sen verran vähän, että mitään syväluotaavaa on vaikea sanoa. Olen ollut tosi tyytyväinen siihen alkuun mikä meillä on ollut. Saga vaikuttaa erittäin tasapainoiselta pennulta, jolla on hanskassa monen monta sellaista perusasiaa, joita kuvittelin joutuvani sille opettamaan. Sillä on selkeä on/off nappi ja sitä voisi kutsua hyvin järkeväksi (jos koirasta nyt voi näin sanoa). Se sujahti täysin ongelmitta osaksi meidän perhettä niin suhteessa Oksiin kuin kissoihin. Tästä sitten vain eteenpäin :).

Kuulumisia vuoden 2015 lopulta

Vuosi vaihtui. Tapani ei ole ollut tehdä listaa tulevan vuoden tavoitteista enkä tee sitä nytkään. Loppuvuosi kului tiivisti hoitokoirien parissa ja Oksin kanssa treenaillessa. Koirakavereita kävi viikottain holskupoikaa leikittämässä. Koirapainotteinen vuosi oli ja niin tulee olemaan myös tämä vuosi.

Erittäin iso kiitos hoitokoirien omistajille luottamuksesta jota osoititte antamalla koiranne hoitooni :). Paljon tuli opittua erilaisista ja eri rotuisista koirista. Omat käsitykset esim. koirien kouluttamisesta vahvistuivat. Ikävä tulee hoidokkeja mutta oma aika on rajallista ja tulevan vuoden suunnitelmat eivät aikaa ylimääräiseen jätä.

 Oksin siskopuoli Ruusa kera omistajansa Lauran kävi ihan loppuvuodesta kanssa treenaamassa ja mukavaa oli, niin koirilla kuin meillä ihmisilläkin.

Aino-kamu on muuttamassa kohtasillään naapuriin. Toivotaan, että tavataan Aino kohta myös lenkkien muodossa :).

 

 

Jään odottelemaan mahdollista pentua, ja sen myötä olen tehnyt suunnitelmia täksi vuodeksi. Niistä enemmän jos ja kun pentu ensin syntyy :D.

Kuvia treeniviikonlopusta

Koiraleiriä ja hoitokoiria

Meillä oli ns. omatoiminen koiraleiri täällä meillä. Puuhailtiin koirien kanssa lauantai ja sunnuntai (24-25.10) peltojäljen, haku-treenien, tokon, rallytokon, hajujen ja id-jäljen parissa. Ihmisiä oli paikalla kuusi ja koiria kahdeksan. Edustetuin rotu oli pk holskut, yllättäen :) 4kpl, pari australianpaimenkoiraa , mudi ja saksanpaimenkoira.

Tanja saapui perjantai-iltana Oksin siskopuolen Sindin kanssa. Ilta hurahtikin yöpuolelle koirista jutellen ja Oksikin oli varsin ihastunut puolisiskoonsa :D. Jaksan aina hämmästellä sitä miten saman rotuisten koirien leikit menevät yksiin niin hienosti.

Lauantaina aamupalalle saapuivat Elina ja Mira koirineen. Elinan Lime, Oksin pentuesisko, ja aussipentu Narri sekä Miran aussinarttu Vuk. Päivälle oli varattuna paljon tekemistä joten loput saapuivatkin suoraan pellolle. Nina Aino-sakemannin kanssa ja Laura Sieni-holskun ja Luksi-mudin kanssa. Ainolle, Oksille ja Sindille tehtiin jälki joka jätettiin vanhenemaan. Laura kyllä varoitteli, että ei jättäisi paljon namitettua jälkeä vahtimatta. Mikään ei ole koiralle tylsempää kuin haistaa, että nameja oli mutta ne ovat hävinneet.

Olin kysellyt lähimetsästä lupaa hakutreeneihin. Treenit alkoivat alueen tallaamisella ja itselleni tämä oli mielenkiintoista koska en moisessa ole ollut mukana koskaan. Haku vaikuttaa muutenkin mielenkiintoiselta lajilta. Aloitettiin pentu-Narrin kanssa, maalimiehet juoksivat koiran nähden ja ääniavuilla ja pentu palkattiin ruualla. Narri olikin varsin pätevä pakkaus :). Seuraavana vuorossa Sindi, jolle tehtiin parin piston rata niin että maalimies antoi ääniavun piilosta. Samoin Ainolle ja molemmat palkattiin patukkaleikillä. Aussi-Vuk olikin sitten jo kokeneempi koira jolle neljä maalimiestä piiloissa ja ilman apuja. Vuk oli haukkuva hakukoira ja maalimies palkkasi ruualla sen haukkuessa. Sieni teki muistaakseni koko radan viidellä maalimehellä (olikohan yksi tyhjä). Sieni on rullakoira ja palkattiin kun oli käynyt ilmaisemassa löydön ruualla.

Hausta siirryttiin treenitilan pihalle jossa tehtiin tokoa . Ennen ruokaa käytiin ajamassa jäljet. Ja juuri niinhän siinä oli käynyt että Oksin ja Sindin jäljeltä olivat namit osittain kadonneet parempiin suihin. Oksille tehtiin vielä uusi jälki tässä vaiheessa joka ajettiin heti. Keppien ilmaisu ei tule vielä ihan luonnostaan ja ohjeeksi tuli että namia jäljelle vähemmän ja kepeistä koiran mielestä erinomainen palkka (meillä siis purkista kissan märkäruokaa).

Ruokailun jälkeen palattiin treenitilan pihalle tekemään rallytokoa ja Oksia kiinnosti muu kuin varsinainen asia. Oikein ihmettelen Lauran ottamia kuvia joista voisi kuvitella koiran joskus keskittyneen tekemiseen :D. Ei se meidän menoamme haitannut kuitenkaan muiden tekemistä oli kiva katsoa ja aina oppii uutta. Laura leikitti Sindiä sekä Limeä. Sieni sekä Luksi-mudi tekivät rallyä ja Aino kävi jäljestämässä rallytoko radalla mudin jäljen :D. Lime sekä Vuk tekivät rataa myöskin.

Kahvitauon jälkeen Elina ja Mira lähtivät ajelemaan kotiinsa. Kiitos kun kävitte :). Muu porukka palasi jo hieman uuvahtaneena treenitilalle, jossa Oksi teki muutaman hajun ja värierottelun. Luksi teki erottelua ihmisten hajulla. Kiva päivä oli ja paljon opittiin taas uutta!

Laura koirineen jäi meille yöksi, kuten myös Tanja ja Sindi, ja ilta kuluikin koirista jutellen. Holskut saivat keskenään remuta pihalla ja Oksi vaikutti vähän pöllämistyneeltä kun ihana holskutyttö kahdentui. Sindi ja Sieni pitivät kivaa ja Oksi peesaili.

Aamulla itse heräsin siihen että yöaikaan oli migreeni iskenyt. Aloitin aamu oksentamalla. Onneksi Ninan mies Jori tuli mukaan, joten koirille saatiin hakutreenit tehtyä. Treenitilalla tehtiin Luksille id-jälki, jonka se erittäin mallikkaasti suorittikin. Tässä kohtaa allekirjoittanut joutui vetäytymään sohvalle maate. Muut jatkoivat vielä pellolla jossa Laura näytti häiriönteko esim. maassa oloon. Ruokailun jälkeen lähtivät Tanja sekä Sindi junalla kotiinsa ja Laura lähti ajelemaan omaansa. Vaikka itselläni meni sunnuntaipäivä ns. vähän ohi oli viikonloppu todella antoisa :). Katsellaan keväällä uudelleen samanmoista! (kuvia tulee ehkä myöhemmin)

Hoitokoira rintamalla on ollut Topi täytteistä. Topin kanssa ollaan tehty haistelulenkkejä metsässä ja pidetty rapsuttelutuokioita. Ensi viikonlopuksi on tulossa sitten eri hoitolaiset, katsotaan mitä sitten keksitään :).

Aino on ollut Oksin kaverina tämän päivän ja viihdytin itsenäni aamupäivän kuvaamalla koiria. Noiden touhuja jaksaisi katsoa vaikka koko päivän :).