Voihan punkki sentään ja Aino päivähoitoilee

 

 Arco kävi eilen Tuulikin luona kun huomasin sen jalassa toissapäivänä reiän. Oma arvioni oli, että koira olisi tökännyt jalkansa risuun mutta eläinlääkärin luona todettiin, että punkki oli purrut itsensä reiden sisään. Onneksi Tuulikki sai kaivettua punkin pois ilman Arcon humautamista mutta pöntökuurille poika joutui. Jalkaa putsaillaan ja laitetaan siihen voidetta, ja jos nämä eivät auta haetaan Arcolle antibioottikuuri. Ei sitten toiminut valkosipulikikka ainakaan Arcon kohdalla ja pojille onkin tilauksessa sisäisesti tablettimuodossa olevan troppi punkkeja vastaa.

                                    Arco ei hirveästi pönttöään rakasta muuta minkäs teet.

 

Eikä Oksikaan arvannut sänkyä järjestäessään ja hirsiä vetäessään, että saa Aino ihanaisen päivähoitoon...

Hain Ainon tänään kuudelta aamulla meille. Ensimmäinen puolitoistatuntinen oli täynnä vauhtia...

 

                                              (älkää kysykö mitä tässä kuvassa tapahtuu :D)

Kahdeksan maissa käytiin Ihanaisen kanssa kävelemässä pieni metsälenkki ja sen jälkeen jatkettiin kymmeneen asti piharillailua. Ilma alkoi mennä varsin kuumaksi ja mittari näyttikin + 30, joten vetäydyttiin porukalla päivätirsoille. Aino olisi kovin mielellään nukkunut Oksin vieressä ihan liki mutta Oksin mielestä moiset nukkumajärjestelyt eivät kuuluneet päivähoitosopimukseen. Minä ja Oksi nukuttiin kyllä sikeästi mutta Aino taisi enemmänkin vain huilailla ja kerätä voimia iltapäivän toimiin. Arco sai viettää tämän päivän rauhassa omissa oloissaan portin takana, välillä ulkoillen.

Iltapäivällä Aino kävi etsimässä ruokanappuloita etupihalta ja harjoiteltiin vähän hihnassa kulkemista. Kohteen koskettaminen esim. kosketuskeppiin ei oikein Ainon mielestä ollut niin kivaa että sitä jaksaisi muutamaa toistoa enemmän tehdä. Istumista ja maahan menoa Aino kyllä jaksoi tehdä vaikka kuinka paljon.

 
                                              Oksi saa oikein kunnon lipaisun...

  
                                                   Apukokkien hellyyshetki :)

 

Aino on energinen koira, vetää hyvin vertoja meidän Oksille. Ihan niin nopea, ihmisen onneksi, se ei ole kuin Oksi, joten sen toimiin kerkeää ihminenkin hyvin mukaan. Selkeästi tykkää Ihanainen toimia ihmisen kanssa ja nyt sitä jonkin aikaa seuranneena en yhtään enää ihmettele miksi saksanpaimenkoira on niin suosittu rotu. Ainostakin huomaa, että rotua on kehitetty nimenomaan toimimaan ihmisen kanssa. Voisin jopa kuvitella meillä sellaisen asustavan, ainakin Aino kakkosen.

                  Aina puhutaan siitä että holskuilla on pitkä kieli mutta katsokaapas ala kuvaa....

                                                      Aino ja kieli

                                                   Oksi ja kieli

Kaverikuva ja kielet :)

 

 

Iltapäivällä alkoi kaksikolla olemaan hieman puhti pois ja riekkumisleikit vaihtuivat tähdellisempiin hommiin. Aino avustaa minua rikkaruohojen kitkemisessä.

 

Omistajat tulivat Ainon hakemaan neljän maissa ja siinä kahvitellessa huomasi jo, että Aino on aika valmista kauraa nukkumaan. Toivottavasti päivähoito teki tehtävänsä ja ilta Ainon kotona on ollut rauhallinen. Oksi ainakin on aika sippi ja näkee varmaan unia Aino Ihanaisesta :D