Loppuvuoden kuulumisia ja mietintöjä tulevalle

Blogi on todella jäänyt vähälle päivittämiselle, koen tämän aika työläänä kun en sattumoisin ole kovin hyvä näissä tietsikka jutuissa. Kuulumisten kertominen on siirtynyt faceen ja treenit on kirjattu vihkoihin. Elo ja olo on jatkunut samanmoisena lähes koko vuoden.

Oksi; sen kanssa ollaan pääasiassa lenkkeilyt. Suhtautuminen autohin on lientynyt niin paljon että lenkin voi jo heittää vilkkaan kutostien laidallakin. Tää on ehkä paras asia mitä on tapahtunut lähiaikonina. Tosin äänin reagoimisen kynnys on taas madaltunut ja aiheuttaa turhaa härväämistä kotioloissa. Oksi on tullut myös iän myötä terävämmäksi ja suhtautuminen muihin koiriin nurjemmaksi. Oksin kanssa on lähinnä treeniksellä tehty mielenvirkistysjuttuja, harvakseltaan muta koiralla on kyllä ollut silloin intoa tekemiseen. Poika on pysynyt lähes terveenä, korvat vaivasivat hetkittäin mutta on saatu kotikonstein kuriin.

Saga; Peikkiksen kanssa ollaan treenattu paljonkin. Tottista, hakua, jälkeä ja rakennusetsintää. Saga on ollut mielestäni täys kymppi. Sopiva koira mulle, joka en niinkään ihaile käyttömaleja tai-sakuja.
Saga on tähän mennessä täysin varma irtiolon ja luoksetulon suhteen. Näihin onkin panostettu paljon, edellistä viisastuneina ;). Näyttelyissä pyörähdettiin useampi kerta hyvällä menestyksellä ja varsinkin itseäni ilahdutti Sagan lunkius näissä tapatumissa. Tytsy on ollut terve alkuvuoden jalkaepisodin jälkeen. Juoksuja on odoteltu tulevaksi näin vuoden vaihteen aikaan, välillä näyttää siltä että nyt ne alkavat ja sitten taas siltä että ei alakaan. Asiaa seuraillaan.

Joitakin muutoksia tuo tulevaisuus tulleessaan :). Sagan treenaamiseen maastolajeihin tullaan panostamaan enemmän ja näin ollen, koska aika on rajallinen, tulen luopumaan treenitilasta muutaman kuukauden kuluttua. Ei ole järkevää pitää tilaa jossa ehtii vain harvoin käymään. Ajatuksissa on mahdollisesti vuokrata hallitilaa silloin tällöin ja tottistreenitkin siirtyvät ulkoilmoille sään niin salliessa. Yksi aivan ehdoton asia olisi opettaa Oksille irtiolo, ihan tulevaisuutta silmälläpitäen. Voipi olla tehtävänä  mahdoton mutta pidetään must-listassa. Ennen kaikkea pidän tärkeimpänä asiana sitä, että koirat saisivat olla terveinä.

Sagan suhteen tavoitteena olisi saada BH ta silmällä pitäen homma kasaan. Kaukana vielä ollaan ja paineita en meinaa asiasta ottaa. Tavoitteita jäljen ja haun suhteen on mietitty, muistaen kuitenkin että Saga on vielä hyvin nuori. Näyttelyissä Sagan kanssa käydään jonkin verran, tavoitteita sen kummemmin tälle osa-alueelle ei ole laitettu. Se puuttuva serti kahden vuoden iässä saadaan varmasti haettua :). Peikkiksen terveysjuttuja tullaan tulevana vuonna tutkimaan jonkin verran, MH ta mietitään ja luonnetesti saa vielä odottaa aikuistumista.

Kesän kuulumiset

 Aika on kulunut kuin siivillä, joten blogin kirjoittaminen on jäänyt taka-alalle. Viime postauksen jälkeen ollaan pidetty omatoimisia treeniviikonloppuja, niin meillä kuin Mikkelin suunnallakin. Itse olen käynyt apuohjaajakurssin, Vapepan etsintäkurssin ja ensiapu 1 kurssin. Sagan kanssa käytiin myös ensimmäisellä Peko-kurssillakin.  Saga on käynyt Hollanninpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä ja useissa mätsäreissä.Kalenteri on ollut tupaten täynnä eikä se näytä tyhjenevän syksyä kohtikaan, vissinkin päinvastoin.

Oksi on käynyt kattavassa terveystarkastuksessa, missä kuvattiin luusto sekä otettiin verenkuva yms Olin tosi tyytyväinen että luusto on edelleen kondiksessa. Korvavaivaa pojalla sen sijaan on ollut, toisessa korvassa tärykalvo puhki ja hiivaa.  Oksi on jaksanut pentua leikittää ja sen hermoja Sagan suhteen saa kyllä ihmetellä. Toisiin koiriin Oksi on alkanut suhtautua vähän nyreästi ja muutenkin näyttää siltä, että kun viisi vuotta lähestyy, on pojasta löytynyt myös jonkin verran aggressiota. Ihmisiä kohtaan se on edelleen lunki mutta pihan vahtimisesta on tullut kovin totista puuhaa. Meille ei todellakaan tulla koiran huomaamatta. Oksi on päässyt treenailemaan silloin tällöin ja intoa tähän hommaan on tullut lisää.

Saga on edelleen ollut töissä mukana. Kaupungissa oloa on sille tullut kivasti eikä se siellä mitään ihmettele. Se osaa edelleen hienosti rauhoittua auto-tai kevythäkkiin ja usein se yllättääkin esim. treenissä vetelemässä hirsiä omaa vuoroa odottaessa. Se kuitenkin tekee hommia hienosti ja varsinkin haku ja jälki tuntuu sille sopiville lajeille. Eli ihan oikeassa seurassa me pyöritään kun Kopekon riveissä treenataan. Sillä vaikuttaa olevan moottoria ja motivaatioita ns. metsälajeihin, sopiva määrä itsenäisyyttä ja ongelmaratkaisukykyä. Nuorihan se vasta on, että mitään 100% :sta siitä on vaikea sanoa mutta hyvältä vaikuttaa ja luottavaisin mielin suhtaudun myös tulevaisuuteen.

Edessäpäin meillä on muutamat näyttelyt, Kouvolan ja Heinolan. Sagan ilmoitan myös isoihin näyttelyihin Helsinkiin joulukuussa. Marraskuussa olisi tarkoitus lähteä Kangasalalle kouluttamaan kanoja ja treeniviikonloppuakin ollaan suunniteltu tähän meille. Sagan osalta tullaan käymään myös rauniotreenissä ja mätsäreissä. Suunnitelmissa on myös lähipäivinä lähteä käymään Posion suunnalla.  Että sellaista :)

Leireilyä Räyskälässä

Lauantaina lähdettiin Sagan kanssa ajelemaan kohti Räyskälää. Seuraksi saatiin Nina kameran kera. Startattiin vähän yli kuusi aamulla. Matka meni mukavasti, oli vähän autoja liikenteessä ja pysähdyttiin kerran Riihimäen ABClle. Räyskälän leirikeskuksessa oli "Räyskälässä räjähtää" koiraleiri tapahtuma, jonka järjestivät hollanninpaimenkoirien suojelun MM-kisoihin lähtevät koirakot+ tukijoukot. Leiri oli viikonlopun mittainen mutta Saga oli ilmoitettu vain lauantaipäiväksi Leikitys ja itsetunnon kohotus-ryhmään. Mahdollisuus olisi ollut osallistua tottis-, haku- tai jälkiryhmiin mutta katsoin meille tärkeimmäksi leikityksen. Tarkoitus kun olisi palkata Sagaa leikillä ja halusin tähän neuvoja.

Leirinkeskus oli puitteiltaan erittäin hyvä koiraleirin järjestämistä varten. Räyskälän ympäristö oli muutenkin hyvin kaunista seutua ja leirikeskuksen pihalta oli mukavat järvimaisemat.

Olimme leirikeskuksella puoli yhdeksän maissa. Käytiin syömässä aamupalaa ja kahviteltiin. Leikitysryhmä alkoi kymmeneltä, joten ehdittiin bongailla karkkareita. Ajatuksenani oli käydä kaikki mahdolliset muunnoksen yksilöt silittelemässä. Alla Mimmin  (kennel Zemin) karkkarinarttu ja Adi-pentu

                                 Janen koirat, karkkarinarttu ja MM-kisoihin lähtevä lyhytkarva

Kisoihin koiransa kanssa lähtevä Kata veti tottisryhmää. Ehdittiin katsoa myös tätä muutaman koirakon verran. Tottiskentän laidalla oli tarvikemyyntiä leluista treeniliiveihin. Lelut tekivät kauppansa mutta jätettiin Ninan kanssa ostokset tekemättä kun ei ollut tarvetta nyt sellaisille.

Leikitysryhmää veti Korhosen Juuso, joka myöskin oli lähdössä koiransa kanssa kisoihin. Aluksi Juuso kertoi itsestään ja sen jälkeen aloitettiin tositoimet. Leikitysryhmässä oli kaksi aikuista sakemanisekoitusta, 5 kpl lyhytkarvapentuja (kennel Cassiobeijen) sekä Saga. Kaikki pentujen omistajat halusivat neuvoja koiran leikittämiseen ja taisipa suurimmalla olla kyseessä ensimmäinen varsinainen ensimmäinen harrastuskoiranalku, vaikka kaikilla myös oli vanhempia koiria kotonaan. Kaksi pennuista oli Päivin eli olivat jääneet syntymäkotiinsa. Aikuisten koirien omistajat halusivat neuvoja ns. ongelmiin leikityksessä. Toisella oli ongelmana haukkuminen ja muistaakseni toisella se, että se ei lähtenyt leikkimään vieraan kanssa.

Juuson lyhtykarva uros

                                                 Toinen sakemanninsekoituksista

Cassiobeijen narttupentu

Cassiobeien urospentu

                                                                Cassiobeijen narttupentu

Saga kävi leikkimässä kolme eri kertaa. Ennen koirakon aloittamista jokainen kertoi myös mahdolliset harrastukset koiran kanssa ja vähän taustoistaan. Jokaisella sessiolla sekä Juuso että minä leikitettiin koiraa. Ensimmäisellä sessiolla Saga leikki omalla, jo tutulla karvapatukalla. Kivasti pentu leikkimään lähti, oman tyylisesti niin kuin se kaiken muunkin tekee :). Tehtiin sellaista perusleikkiä, lelun tavoittelua, voittamista ja lelun takaisin tuomista omistajalle.

 

Juuso opasti meitä mukavasti, tykkäsin hänen tyylistään. Neuvot annettiin hyvin selkeästi ja ymmärrettävästi. Vieteistä yms. mitkä jokainen voi käsittää omalla tavallaan ei puhuttu ollenkaan. Kaikki ajateltiin koiralähtöisesti eli miten koiran asian kokee ja Juuso hyvin konkreettisesti myös näytti miten koira esim. kokee ylitse kumartuneen omistajan. Jokaisen session alussa Juuso kertoi mitä hän tekee ja mitä omistaja tekee, joten  mitään epäselvää ei ollut.

Toisen session Saga leikki patukalla. Tähän saatiin taas omat ohjeet, patukkaa heilutettiin koiran edessä ja kun se lähti sitä tavoittelemaan patukka siirrettiin sivulle  (peruutettiin taaksepäin)josta koira sai sen kiinni. Ja koira voitti lelun. Juuso korosti koiran kehumista ja sitä kuinka pennun pitää tuntea olevansa kaikista voimakkain. Sen kanssa sai näytellä mutta ei härvätä. Juuson leikitystyyli oli hyvin simppeliä ja yksinkertaista, liikkeet laajoja ja selkeitä. Omistajat/ohjaajat tekevät leikittämisestikin vaikeampaa kuin se on.. Kuivaharjoitella voi ja pitää. Juuso korosti sitä palkan pitää tulla läheltä ohjaajaa, piti tätä parempana kuin esim. pallon heittämistä poispäin ohjaajasta. Sanoi myös että koiran päälle ei kumarruta koska ihmisellä on olemassa polvet joita voi taivuttaa.

 

Kolmas leikityssessio mentiin Juuson rakentamalla pyyhesydeemillä (pyyhe+taulutin). Sagalle Juuso neuvoi leikityksen alkuun voimakkaampaa lelun liikettä kuin esim. pääosalle lyhytkarvapennuista. Sagalle ei myöskään tehty ns. rauhavaihetta koska se irrottaa lelusta pääsääntöisesti hyvin käskyllä. Lelut se, patukkaa lukuun ottamatta joka putosi matkalle, kantoi autolle ja oman karvapatukan pudotti vasta autohäkissä. Tässä vaiheessa huomasi jo pentujen vähän väsähtävän, joten kolme sessiota leikitystä oli kyllä riittävästi..

Juuso sanoi Sagaa erittäin mukavaksi ja hyväksi koiranaluksi. Totesi sen suhtautuvan ihmisiin niin kuin pelastuskoiralajeihin tarvitaan. Koira on ns. maailman kanssa sinut. Tämä tuli esiin muutenkin, Saga nukkui autossa leikityksen tauot ja oli hyvin lunki tyyppi muutenkin. Kyllähän sen olemus kirvoitti hymyjä myös leikitysporukassa  :)

Leikitysryhmän aikuiset koirat

Meillä oli Ninan kanssa mukava päivä :). Leiristä jäi oikein positiiviset fiilikset ja leikitysryhmän porukka oli oikein mukavaa. Kerittiin jutella koirista paljon muutakin ohi aiheen. Viikonloppuun osallistui useampaa rotua staffeista rotikoihin , toisin lk hoskut olivat suurimpana ryhmänä. Leirillä oli myös pari pitkäkarvaa, Taritas koiria. Leiri oli hyvin järjestetty, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, aikataulut pitivät paikkansa ja koulutussessioiden aikana tehtiin eikä meinattu.

 

 Kotiinpäin lähdettiin ajelemaan neljältä, joten kyllä päivä hurahti nopeasti. Ilma suosi siinä suhteessa, että ei satanut, tosin pohjoistuuli teki välillä ilmasta koleaa. Kotiportille kun päästiin saatiin niskaan pieni raekuuro. Oksi oli päivän aikana lenkkeilyt Karin kanssa kahdesti. Taisi pitkätukkapojalla olla ikävä permanentattua pikkusiskoaan, ainakin se jaksoi leikittää Sagaa illalla ihan kiitettävästi :D.

Lähes kaksi kuukautta Sagailua

 Saga on ollut ilostuttamassa elämäämme nyt lähes kahden kuukauden verran :). Täytyy sanoa, että aika menee nopeasti ja ihmetellä sitä kuinka helppo koira Saga on ollut.

Sagan  ns.helppouteen vaikuttavat monet asiat. Oma koirakokemus: itsestään selvää että neljännen koiran kanssa tietää jo aika tarkkaan mitä haluaa ja mitä ei.  Kokemus haastavasta koirasta - kiitos Arco :). Rodun tuntemus, vaikka karkkareita ei aiemmin ole ollutkaan, vaikuttaa varmasti myös. Selkeä päämäärä koiran suhteen: mitä lajeja sen kanssa halutaan harrastaa ja mitä sitä kautta koiralle täytyy kouluttaa. Toki ei voi myöskään ohittaa sitä asiaa, että olin odottanut lyhytkarvaista versiota ja sitä kautta odotukset koiran suhteen olivat ehkä erilaiset. Sagalla oli meille tullessaan jo paljon asioita  halussa - kiitos näistä kuuluu kasvattajalle. Saga oli 99% sisäsiisti, se tiesi että yöt ovat nukkumista varten ja lisäksi se osasi rauhoittua kun mitään ei tapahdu. Asioita helpottavat  Sagan sosiaalisuus ihmisiä kohtaan, rakkaus ruokaan, innostus leikkimiseen taisteluleikkien muodossa, alustavarmuus ja ääniin reagoimattomuus. Sagalla on käytössä on/off nappi ja se haluaa seisoa eri tilanteissa omilla jaloillaan. Se ei ole suinpäin mihinkään rynnistävä vaan omaa harkita kyvyn. Kaiken kaikkiaan se on järkevä koira :).

Sagalla on voimakas oma tahto, joka tulee ilmi mörmötyksenä sekä junttapullailuna. Tyypillinen tilanne missä nämä ominaisuudet tulevat esiin on esim. sellainen jossa se halusi jatkaa ulkona oloa. Saga tulee kyllä kutsutakin sisälle, tai lähinnä ihmisen luo, ja näitä on palkattu namilla. Välillä vaan ei huvita. Käyt hakemassa se, otat syliin ja kannat sen sisälle. Saga mörmöttää. Joistain pihalta löytyneistä aarteista, lähinnä mutamöykyistä, se ei halusi luopua. Mörmöttää silloinkin. Sagan mörmöttäminen on erilaista kuin edesmenneen Arcon murina. Mörmöttäminen vaikuttaa paheksunnalta kuin taas Arcon murinassa oli selkeästi aggressiivinen sävy. Myös koirien elekieli on erilainen. Kasvattaja Mira sanoikin että murinaa (mörmöttämistä) tulee olemaan mutta siihen ei pidä millään muotoa reagoida, nämä eivät ole lapasia. Sagalla ei ole, ainakaan vielä ollut, minkäänmoista resurssiagressiivisuutta mitä Arcolla taas oli, ja mistä suurin osa sen murinoistakin johtui. Vaikka Saga ja Arco toisaalta muistuttavat toisiaan, omaamalla taistelutahdon ja saman tyyppisen rauhallisuuden, pidän niitä Sagan ihmisrakkauden perusteella aika erilaisina koirina. Terävyyttäkään Saga ei ole osoittanut olleenkaan samassa suhteessa. Voisi sanoa, että Sagassa on Arcon hyvät puolet. Olenkin miettinyt, että jos itselläni olisi ollut tämä kokemus Arcon kanssa, olisiko se ollutkin Sagan-tyyppinen koira...

Saga on kulkenut alusta asti mukanani töissä. Näin se on saanut kokemuksia kaupunkielämästä, päivittäin on tullut hihanharjoituksia ja rauhoittumisen vahvistamista sekä autoilua. Mikään näistä ei ole tuottanut Sagalle ongelmia. Sagan kanssa on harjoiteltu tähän mennessä istumista, irti oloa, luokse tuloa ja seuraamista. Se on ajanut pari helppoa jälkeä ja käynyt rakennusetsinnässä. Näin alkuvaiheen suunnitelmiin kuuluu tehdä pohjia BH-kokeeseen, jälkeen ja hakuun. Pitäisi vain itse pysyä ruodussa eikä tehdä sitä  ja tätä :). Joka päivä on pyritty tekemään jotakin hyödyllistä. Saga ei olekaan puuhastellut mitään luvatonta kotona tai muuallakaan. Häkit, huonekalut ja auto ovat pysyneet ehjinä ja kuosissa.

Oksi on ottanut pikkusiskon vastaan hienosti :). Pojan olemukseen on tullut sellainen "tämä on meidän pentu"-vaihde, joka on vaikuttanut Oksin suhtautumiseen muihin koiriin. Aino-kamun kanssa on otettu yhteen pariin kertaan, ikävä kyllä :(. Toivotaan että kaverusten välit palautuvat ennalleen kunhan Saga  kasvaa. Toki onhan Hessu Hopon elämä muuttunut aika tavalla, se on nyt perheen vanhin koira jonka tehtävänä pitää ruodussa varsin voimakastahtoinen peikkotyttö. Lisäksi ihmisten huomiosta on nyt kilpailemassa toinen, varsin hellyyttävä pikkupentu. Itse koen, että pennuntulo on tehnyt Oksille tietyllä tapaa hyvää. Ruoka on nostanut arvoaan pojan silmissä, samoin jos treenit eivät huvita, voi toisen avulla kasvattaa kateusefektiä ;). Olen myös sitä mieltä, että ihminen ei koskaan korvaa koiralle koirakaveria. Jos meillä on talossa Hessu Hopo, niin nyt on myös  Minni Hiiri  ;), joka järkevän ja topakkana pitää  mahdollisesti tulevaisuudessa Hessun ruodussa.

Miksi Sagasta tuli Saga? Saga-nimi on ollut jo vuosia varattuna mun eläkeiän pitkäkarvaiselle hollanninpaimenkoira nartulle. No, niin kuin on jo todettu, elämä ei aina mene niin kuin on suunnitellut näissä koira-asioissakaan :). Karkkarinpentua kysyessäni kasvattajalta olin jo mielessäni päättänyt, että jos pennun vaan saan, niin siitä tehdään Saga :). Saga nimi juontuu lapsuuteni hoitopaikan mustasta keskikokoista villakoira nartusta, Saagasta. ko. koira oli elämäni ensimmäinen kosketus koiriin ja varsin positiivinen sellainen. Taisin olla kolmen tai neljän vanha, kun minua silloin tällöin hoiteli Outi, joka perheen koira Saaga oli. Usein miten vietin aikaa Outin vanhempien Sirkan ja Jukan kanssa, sekä tietysti Saagan. Saaga oli varsin kiva koira ja höveli, antoi syödä ja juoda samasta kupista. Saagan kanssa kun tuli usein leikittyä, kuinkas muuten, koiraa :D. Saagaan liittyy myös omat valkoiset kumisaappaat, Outilla oli samanlaiset mutta keltaiset :).

Millainen on karkeakarvainen hollanninpaimenkoira? Mitään syväluotaavaa en osaa sanoa näin lyhyen tuttavuuden perusteella. Kokemustahan minulla ei ole kuin Sagasta. Saga menee kyllä siihen mielikuvaan mikä minulla harvojen näyttelyiden perusteella karkkareista on. Mikään sinne tänne sinkoilija se ei ole, eli enemmän rauhallinen kuin äärivilkas. Ääniskaala sillä on laajempi kuin pitkäkarvalla, ei kuitenkaan piippaa.

Ehdottomasti positiivisella, operantilla ehdollistamisella koulutettava. Saga ei kestä tai sanotaanko, että se ei tykkää yhtään, fyysistä manipuloimisesta. Se rupeaa jäkittämään  jos sitä käsipelillä yrittää jotain saada tekemään. Selkeästi se oppii parhaiten kuin oivaltaa asian itse, silloin ei edes toistoja tarvita kummemmin. Varmaankin yksilökohtaista mutta turhautuessaankaan Saga ei rupea härväämään, se enemmin istuu tai seisoo :D.

Terveysjuttuissa ehkä silmä- ja luustoviat tulevat ensin mieleen. Valitettavasti karkkareita on maailmanlaajuistesti vähän. Saa nähdä onko karvamuunnoksella tulevaisuutta jos risteytyspentuita ei tulevaisuudessakaan tehdä. Tosin ymmärrän nyt miksi esim. karkkari x lyhyt risteytystä kannattaa miettiä tarkkaan.

Samanlainen kuin pitkäkarva mutta kuitenkin erilainen :D. Ota siitä nyt selvää. Varmasti enemmän yksilöeroja kuin karvamuunnoseroja. Suojelukoirana en karkkaria nää ollenkaan, vielä huonommin kuin esim. pitkäkarvan. Mutulla väitän, että juurikin pitkäkestoiseen, itsenäiseen työskentelyyn sopiva.

Saga

20.2. Meille muutti karkeakarvainen hollanninpaimenkoiran narttupentu Saga. Saga on Mira Salmisen Woodenshoes-kennelin kasvatti. Saga on syntynyt 11.12.2015 yhdistelmästä Meevaller Booswicht & Meevaller  Caatje Chocolaatje.

Kuinkas tässä sitten näin kävikään? Oksi oli jo vuoden verran ollut ainoana koirana. Olin kiinnostunut Oksin kasvattajan, Korhosen Sannan (Azuricoyotes), pentuesuunnitelmista. Tuntui turvalliselta ajatukselta ostaa pentu jo tutuksi tulleelta ihmiseltä. Lisäksi olen aina pitänyt Sannan ideologiasta koirien kasvattamisen suhteen. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa ilmaisin kiinnostukseni tulevaa lyhytkarvapentuetta kohtaan, olinhan nähnyt nartun pentuesisaruksia ja luotin Sannan arvioon ranskalaisesta uroksesta.

Vuoden aikana oli myös kiinnostus tavoitteelliseen harrastamiseen ja pelastuskoiralajeihin nostanut voimakkaasti päätään. Pelastuskoiralajit, ja asia näiden takana, on kiinnostanut minua jo pitkää. Nyt tuntui, että on viimehetket aloittaa tavoitteellinen harrastaminen. Olin myös ollut yhteydessä paikalliseen pelastuskoirayhdistykseen ja siellä näytettiin vihreää valoa toimintaan mukaan tulemiseen. Niinpä liityin yhdistyksen kannatusjäseneksi. Olin luottavaisin mielin, odottamani yhdistelmän pentu olisi erittäin luultavasti sopiva ominaisuuksiltaan tavoitteelliseen harrastamiseen. Olin myös jo ilmoittanut kotihoidossa olevien hoitokoirieni omistajille toiminnan lopettamisesta. Halusin, että minulla olisi kunnolla aikaa tulevalle pennulle.

Mutta eihän elämässä tosiaankaan aina mene niin kuin suunnittelee. Azuricoyotes yhdistelmään syntyi vain yksi pentu. Olin seurannut todella tiiviisti  astutusreissua sekä nartun kantoaikaa ja suht alusta pitäen itselleni tuli tunne, että pentuja ei synny montaa. Olin seurannut myös Woodenshoes karkkaripentuetta, joka vaikutti mielestäni hyvältä omiin suunnitelmiin. Lisäksi seurasin toista lyhtykarvapentuetta sekä ajatus rodunvaihdosta saksanpaimenkoiriin pyöri mielessä. Kun Azuricoyotes pentuja syntyi vain yksi, ja sillä oli jo koti valmiina, otin hetimiten yhteyttä Miraan. Woodenshoes pentuja oli jäljellä 2 narttua, minun onnekseni :). Sijoitusnarttua en edes ajatellut, joten valinta oli helppo.

Soitin Miralle keskiviikkona, kerroin itsestäni ja suunnitelmistani. Lauantaina ajelin Kajaaniin pentuja katsomaan ja mukaani lähti "Lila"pentu, jolle oli jo valinnut nimeksi "Saga" (nimellä on oma tarinansa mutta siitä juttua myöhemmin :) ).

Olen tavallaan astunut ns. oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Karkkarit ovat itselleni täysin vieras karvamuunnos, nolona täytyy myöntää, että näyttelyissäkin en koskaan ole niiden kehää jäänyt katsomaan. Sen tiesin, että monella karkkari-ihmisellä on niitä useampi, kasvattajia on yhdenkäden sormin laskettava määrä eikä pentueita suinkaan synny joka vuosi. Karkkareilla on kuitenkin lukumääräänsä nähden mielestäni hyvin  tuloksia ja sieltä löytyy juurikin niitä pelastuskoiralajeja harrastavia ihmisiä. Lisäksi karvamuunnoksen koiria on terveystutkittu mielestäni järkevästi eli paljon.

Oman mukavuusalueeni ulkopuolella olen myös siinä suhteessa, että tuloshakuinen harrastaminen kaikkine kokeineen yms juttuineen on minulle täysin uutta. Lisäksi itselläni on nyt pentu, joka on otettu ja valittu juurikin tätä asiaa varten. Tosin ensisijaisesti se on rakas perheenjäsen :). Vaikka sanon olevani mukavuusaleeni ulkopuolella, niin tunnelmat ja olotila on todella hyvä. Koen, että minulla on kasvattajan täysi tuki ja tieto sekä kokemus tavoitteellisesta harrastamisesta. Nyt minulla on myöskin ympärillä osaavia ihmisiä, joten neuvoja, tukea ja treenikavereita ei tule puuttumaan.

 

No, entäs se Saga-peikkotyttö sitten? Yhteistä elämää on takana sen verran vähän, että mitään syväluotaavaa on vaikea sanoa. Olen ollut tosi tyytyväinen siihen alkuun mikä meillä on ollut. Saga vaikuttaa erittäin tasapainoiselta pennulta, jolla on hanskassa monen monta sellaista perusasiaa, joita kuvittelin joutuvani sille opettamaan. Sillä on selkeä on/off nappi ja sitä voisi kutsua hyvin järkeväksi (jos koirasta nyt voi näin sanoa). Se sujahti täysin ongelmitta osaksi meidän perhettä niin suhteessa Oksiin kuin kissoihin. Tästä sitten vain eteenpäin :).

Kuulumisia vuoden 2015 lopulta

Vuosi vaihtui. Tapani ei ole ollut tehdä listaa tulevan vuoden tavoitteista enkä tee sitä nytkään. Loppuvuosi kului tiivisti hoitokoirien parissa ja Oksin kanssa treenaillessa. Koirakavereita kävi viikottain holskupoikaa leikittämässä. Koirapainotteinen vuosi oli ja niin tulee olemaan myös tämä vuosi.

Erittäin iso kiitos hoitokoirien omistajille luottamuksesta jota osoititte antamalla koiranne hoitooni :). Paljon tuli opittua erilaisista ja eri rotuisista koirista. Omat käsitykset esim. koirien kouluttamisesta vahvistuivat. Ikävä tulee hoidokkeja mutta oma aika on rajallista ja tulevan vuoden suunnitelmat eivät aikaa ylimääräiseen jätä.

 Oksin siskopuoli Ruusa kera omistajansa Lauran kävi ihan loppuvuodesta kanssa treenaamassa ja mukavaa oli, niin koirilla kuin meillä ihmisilläkin.

Aino-kamu on muuttamassa kohtasillään naapuriin. Toivotaan, että tavataan Aino kohta myös lenkkien muodossa :).

 

 

Jään odottelemaan mahdollista pentua, ja sen myötä olen tehnyt suunnitelmia täksi vuodeksi. Niistä enemmän jos ja kun pentu ensin syntyy :D.

Kuvia treeniviikonlopusta