Sheltteilyä

                                                        Cesistä hyväntuulen kuva :)


Yö meni tyttöjen kanssa hienosti. Cesi halusi viereeni sänkyyn nukkumaan, se nukkuikin alkuyön ihan pää tyynyllä pää mun leuassa kiinni. Loppuyöstä siirtyi jalkopäähän mutta ihan liki piti olla :). Cilla pötkähti nukkumaan lattialle jossa se nukkuikin ihan aamuyön tunteihin saakka, neljän jälkeen oli siirtynyt omaan petiin nukkumaan. Itse nukuin vähän niin ja näin- siksi tiedän koirien liikkeet yön aikana näinkin tarkasti. Huonosti nukkuminen ei johtunut team CC:tä vaan siitä että yskitti jonkun verran ja välillä paleli. Vähän ehkä jännitin Cilla oloa, sillä kun sydänvika, mutta hienosti kaikki meni.

Aamulla herättiin viideltä ja lähdettiin tyttöjen kanssa lenkille. Ilmoitettiin taas kaikille, että täältä me tullaan :D. Tytöllä on intoa äänenkäyttöön varsinkin tietyissä tilanteissa, esim. uloslähtö nostattaa kierroksia. Mutta kukapa meistä täydellinen olisi :). Kierretiin tuo lyhyempi lenkki ja tultiin kotiin syömään samalla systeemillä kuin edellispäivänäkin. Sitten oli pihailua ja rentoutumista ja kotihommia. Kymmenen maissa lähdin Cesin kanssa kahdestaan lenkille, käveltiin nopeatahtinen yli kuuden kilometrin lenkki, ja hienosti ilman ensimmäistäkään haukahdusta. Omat ja tytöt vuorottelivat pihailussa ja sitten nukuttiin reilun tunnin päikkärit. Kolmen maissa käytiin kävelemässä molempien tyttöjen kanssa maakaasulinja-lenkki ja vähän ennen viittä lähdin viemään tyttöjä kotiin.

"Me ei voida pidätellä sitä , se vaan tulee... hauhauhauah..."

Autot ohitettiin Cesin kanssa hienosti, joko jätä- käskyllä tai vaikeammassa paikassa niin, että heitin muutaman namin maahan, Cesi ei välittänyt autosta tuon taivaallista jos ruokaa on näköpiirissä. Uskon ja luulen, että autoihin reagoimisen Cesin kohdalla saisi pois kun sitä vaan palkkasi auton huomioimatta jättämisestä. Haukkuminen on selkeästi Cesin kohdalla kovista kierroksista johtuvaa ja se lähtee poikkeuksetta mukaan jos Cilla sitä provosoi. Tytöt tottelevat kuitenkin erittäin hyvin käskyjä odota, tänne jne.. Toki kahden koiran kanssa liikkuminen on huomattavasti hankalampaa palkkauksen yms. kanssa kuin yhden koiran kanssa. Kierrokset pitäisi saada laskemaan ennen kuin ne edes kerkeävät nousta, helpommin sanottu kuin tehty. Mutta mielenkiinnolla jään odottamaan tytsyjen seuraavaa vierailua. Voitaisiinkin ottaa ohjemaan "uloslähdöt".

                                Vanhoissa koirissa on sitä jotakin, viisautta ja oveluutta, sanoisin :)

Team CC vierailee - sheltipoweria

                                                                       Cilla

Shelttitytöt Cilla ja Cesi tulivat meille kyläilemään. Hain tytöt tänään iltapäivällä. Taisivat hyvin minut muistaa kun sain aika innostuneen vastaanoton. Omistajan mukaan oli kuulemma ne niin hyvin lahjonut :D. Autoilu sujui hienosti. En tiedä kuinka hyvin Cesi muisti viime vierailun meillä mutta kun käänsin auton pihaan alkoi aikamoinen vinkumishaukkumis-sessio. Innostuksen piikkiin laitaisin ainakin autosta oli kova kiire ulos, mutta malttoi Cesi sentään. käskystä istua.

Vein tyttöjen tavarat sisälle ja annoin Arcolle ja Oksille tyttöjen pedit haisteltavaksi. Omat koirat alkavat olemaan jo niin tottuneita siihen että meillä pyörii kotona vieraita koiria joten nuuhkaisut tyttöjen pedeistä riitä ja se oli siinä. Tyttöjen kanssa lähdetti samantien kävelemään pieni lenkki. Cesi oli vallan innostunut ja ilmoitti sen myös ääneen. Nopeasti kuitenkin hoksasi, että kannattaa pysytellä lähempänä sitä joka niitä lahjoo :D, samaten äänen käyttö väheni. Cillalla on jo iän tuomaa arvokkuutta ja viisautta, ja se taitaakin olla varsinainen viilipytty- vaikea kuvitella että mikään saisi sitä pois zeniläisestä tyyneydestä. Lenkki meni sen osalta hyvin tottismaisessa seuraamisessa vaikka en tyttö edes käskyttänyt. Saatiin muutama oikein onnistunut auton ohitus Cesin osalta. Oltiin jo omalla pellolla kun autoja ajoi ohi, Cesi kiinnitti huomion minuun ja antoi autojen mennä ohi rauhassa, palkkasin koiran namilla.

 

 Lenkin jälkeen tultiin sisälle ja menin tyttöjen kanssa makailemaan makkarin lattialle, ajatuksena että nyt rauhoitutaan koko porukka. Omat pojat ottivat tytöt hienosti vastaan porttien takana, olivat varsinaisia herrasmiehiä. Muutenkin vaikuttaa että tämä nelikko on hyvin harmooninen kokonaisuus (ei murinoita tai pöhinöitä kummaltakaan kaksikolta) vaikkakaan koirat eivät keskenään olekaan vaan portit on aina välissä.

 

 Huilihetken jälkeen siivoilin tyttöjen kanssa vaatekaappia. Koskaan en ole vielä tavannut näin "mukana olevia" koiria. Tyttöjä siis todellakin kiinnosti vaatekaapin siivous ja jokainen vaate piti haistella ja tytöt silmä kovana seurasivat että menikö vaatepinot niin kuin piti. Sitten lähdettiin ulos ja ilmoitettiin koko Aitomäelle että team CC on saapunut :D. Houkuttelin tytöt navetan siivoushommiin jossa ne mukana hienosti pyörivätkin, samalla innolla kuin vaatekaappihommissakin.

 

 Pihailun jälkeen siirryttiin keittiöhommiin, samalla intensiteetillä kuin aiemminkin. Iltapuuhien eli lenkin ja ruokailun jälkeen tytöt ovat rauhoittuneen toiseen makuuhuoneeseen ja kohta käydään nukkumaan. Ruoka maistui hienosti, syötin kaikki neljä samaan aikaan niin että pojat olivat omilla paikoillaan, Cesi söi eteisessä ja Cilla makuuhuoneessa. Vesi on maistunut tytöille myös huvin. Iltalenkkinä käveltiin sama lenkki kuin päivällä. Pientä haukkumista lähdössä mutta Cesi hiljeni puolet nopeammin. Iltalenkillä Cesi ja auton äänen kuullessaan kipitti luokseni hihnanpäästä- tosi fiksu likka.

 

 

Mitäs muuta, omista sen verran, että Oksin luona on käynyt pariin otteeseen leikkimässä Aino- sakemanni. Aino on varsin mukava 4 kuukauden ikäinen pikkutyttö. Valitettavasti kamerasta oli paristot loppu, joten näistä vierailuista ei ole kuvia. Mutta tullaan tapailemaan jatkossakin niin eiköhän niitä kuviakin saada. Oksille 10 pistettä ja papukaija merkki erittäin hienosta käyttäytymisestä sekä Aino että sen omistajia kohtaan. On se vaan kiehtovaa seurata koirien touhuja- kuinka fiksuja koirat ovat ja miten hienosti ne keskenään kommunikoivat.

 

 

Arco on entisellään ja Kari on lenkkeilyt pojan kanssa. Punkkeja Arcosta on löytynyt muutama, Oksista ei yhtäkään.

 

Huomenna olisi tarkoitus lenkkeillä ja team CC kanssa voitaisiin keksiä jotain naksutin juttuja :)

Ja yksi on joukosta poissa...

                                               Duvelke alias Kepa 30.6.2006 - 8.5. 2014

 

Kepa kävi silmäpeilauksessa 7.5.2014 jossa kävi ilmi että Kepan vasemmassa silmässä on linssinluksaatio. Hoitona olisi ollut linssi poisto ja näön huonontuminen operoidussa silmässä. Koska myös oikeassa silmässä oltiin havaittu samankaltaisia oireita kun vasemmassa katsottiin, että operaatioihin ei ryhdytä vaan Kepa lopetetaan.

 

 

8.5.2014 Kepan lopetti oma luottolääkärimme Tuulikki Huotari ja Kepa tuhkattiin Korvenlehdossa yhteistuhkauksessa. Kepan kohdalla ei ollut kuin kaksi vaihtoehtoa, leikkaus tai lopetus, muussa tapauksessa olisimme syyllistyneet eläinsuojelurikkomukseen.

Vaikeita asioitahan nämä ovat ylipäätään mutta kuuluvat, valitettavasti, koiranomistajan elämään. Tapauskohtaisestihan näitä tulisi aina miettiä. Kepan kohdalla tekemämme päätös tuntui oikealta tuon ikäistä koiraa kohtaan, varsinkin jos kohta olisi ollut sama operaatio läpikäytävänä oikean silmän kanssa. Vähitellen näön huononeminen, tai mahdollisesti jopa sokeutuminen, ei ole mielestäni oikein noinkin liikunnallista koiraa kohtaan. Samoin rodussa esiintyvä terävyys ja Kepan matala kynnys hampaiden käyttöön (ei purrut mutta suuta käytti usein) ajattelutti- olisko koirasta tullut pikkuhiljaa huononäköinen stressaantunut pelkopurija. Sokea tai huononäköinen koira menee kyllä kotioloissa kunhan kaikki pysyy kotona ennallaan mutta onko pelkkä kotiympäristö koiran elämän kannalta kiva. Ja ennen kaikkea ajatus siitä kuinka kipeä koira mahtaakaan olla. Linssiluksaatio aiheuttaa painetta koiran silmään ja silmäsairauksista kivuliaimmasta päästä.

Kepa oli oireilut silmiään ainakin vuoden verran. Korkean kipukynnyksen omaavana yksilönä sen käyttäytymisessä ei juurikaan tapahtunut erityistä muutosta. Viime aikoina muutama rähähdys Oksille ja himppasen lisääntynyt vahtiminen ja vouhkaus ylipäätään olivat ainoat käytösmuutokset. Auringonvaloa se vältteli ja siristeli silmiään kirkkaalla säällä. Silmien pupillit eivät reagoineet valoon vaan olivat suurina kokoa ajan, silmät vuotivat pikkuisen ja välillä verisuonet olivat valkuaisessa näkyvissä. Välillä Kepa myös hankasi tassullaan silmiä eli näin jälkikäteen ajateltuna sillä oli kaikki linssiluksaation oireet. Ko. sairautta en vain osannut epäillä kun en ole kuullut sitä rodussa olevan. Ennemminkin tuli mieleen että Kepalla olisi ollut pannus tai kaihi, kun näitä pitkäkarvoilla tavataan.

Kepa oli kiva koira, jollaisen ottaisin uudelleen koska vaan. Minun musta varjoni, äiskän tyttö. Totta oli se mitä Kepan edellinen omistaja Anu sanoi "se oli sinun koirasi ensitapaamisestanne lähtien".

Hoitokeikalla ja paimenet vaan lisääntyy...

Olin tällä viikolla keskiviikosta perjantaihin hoitamassa manssipoika Justusta. Justus oli itselleni jo jonkin verran tuttu entuudestaan. Olen muutaman kerran kyläillyt Justuksen kotona ja yhdessä ollaan heitetty yksi näyttelykeikkakin Joensuuhun. Justus on varsin ansioitunut näyttelykoira ja jälkikasvuakin sille on jo kertynyt.

Keskiviikkona puolelta päivin töiden jälkeen menin Justuksen luon ja koiran isäntäväki lähti reissuun. Keiteltiin kahvia ja vähän aikaa tutustuttiin. Pakkasin Justuksen lentoboxin farkunperiin ja hurautettiin pidemmälle lenkille  Aitomäkeen. Käveltiin reipastahtinen reilun tunnin lenkki ja sen jälkeen syötin omat koirat. Käväsin kaupassa ja Justus hienosti odotteli autossa. Mikäs siellä tutussa boxissa oli kölliessä. Justuksesta kyllä huomasi, että se on hyvin rutinoitunut reissaaja. Näyttelymatkoilla on reissattu ulkomaita myöten. Syötiin kumpainenkin ja loppuillan Justus nukkui ja minä luin, mitäs muutakaan kuin Koiramme-lehtiä :). Justukselle vielä iltapala ja pissatukset ja käytiin yöpuulle jo puoli yhdeksän maissa. Kello oli herättämässä jo neljältä seuraavana aamuna. Yö meni rauhaisissa merkeissä- molemmat nukuttiin.

Torstaina normi aamutoimeen ruokineen ja lenkkeineen ja sitten Justus jäikin ns. kotimikoksi kun minä käväisin ennen töihin menoa syöttämässä omat koirat. Miten niin friikki suhteessa omiin koiriin :D. Ennen puoltapäivää olinkin jo Justuksen luona ja varsin ilahtunut poika oli kun nähtiin. Justus osaa hienosti olla yksikseen. Oli makaillut selkeästi omassa olohuoneen pedissä ja siitä oli pedattu lattialle tyyny ja fleecepeitto. Ajeltiin taas ns. meille ja käveltiin samainen lenkki kuin keskiviikkona. Loppupäivä kului samoissa merkeissä kuin edellinenkin. Iltaisella Justus oli vielä parisen tuntia itsekseen kotona kun mulla oli menoa. Yö meni nukkuen tosin nyt Justus kaivautui mun peiton alle ihan viereen nukkumaan.

 

Perjantaina hurautettiin meille heti aamuruuan jälkeen ja käveltiin sellainen vajaan tunnin lenkki. Justus odottelin autossa boxissaan kun kävin syöttämässä omat koirat. Aamupäivällä käveltiin sitten Justuksen kotimaisemissa ja ihailtiin hienoa päivää kiikussa istuen. Justus hyppäsi syliini istumaan- siitä olikin hyvä pitää lähiympäristöä silmällä. Puoliltapäivin Justuksen omat ihmiset saapuivat kotiin ja me sanottiin heippa! Toivottavasti Justuksella oli yhtä mukavaa kuin minulla :).

 

Justus on tosi mukava koira, innokas lenkkeilijä ja sisätiloissa rauhallinen. Muut koirat kiinnostavat poikaa mutta suu pysyy kuitenkin supussa ja keitetty possunsydän vie voiton vieraista koirista. Justus osaa myös olla valokuvattavana, sitä ei ollenkaan häiritse kameralla tsuumailu vaan se suorastaan jähmettyy paikoilleen- "no, ota nyt se kuva". Luulen, että tämä on tyypillistä paljon näyttelyissä kiertäneelle koiralle, jota myös näyttelytilanteessa mahdollisesti asetellaan edulliseen asentoon. Valitettavasti ei keretty Justuksen kanssa oikein mitään juttuja harjoittelemaan, olisi ollut mukavaa vaikka opettaa sille esim. kosketusalusta tms. No, ehkä meille vielä tulee tähänkin mahdollisuus :).

 

Omien koirien kanssa on elelty lähinnä perusarkea. Ja otsikkoon viitatakseni laumaan tulee vahvistusta- vanhemmilleni tulee toinen bordercollie. Nyt (muistaakseni) 10 viikon ikäinen poika Uru. Ovat tänään Urun käyneet hakemassa Sonkajärveltä. Uru tulee samalta tilalta kuin heidän vanhempi koiransa Oko, ja vielä samasta yhdistelmästäkin. Mielenkiintoista nähdä onko pojissa paljonkin samankaltaisuutta luonteessa :). Toivon mukaan viimeistään loppukesästä tavattaisiin Urun kanssa.

Viime päivien kuulumisia

Tytär miehineen oli viikonloppua viettämässä täällä "maalla". Kai me aika maalla ollaan jos katsotaan asiaa miljoonakaupungissa syntyneen näkövinkkelistä :D. Aika kului lähinnä seurustellessa Sandran ja Timin kanssa.

Nooruksen turkki käytiin Sandran kanssa läpi. Muutamia tumppuja oli, mutta ei paha. Kesällä täytyy varmaan leikata turkki lyhemmäksi niin sitten pärjätään pidemmän aika ihan pelkällä kampailulla.

Koirien kanssa perusjuttuja eli lenkkeilyä yms. Koirat olivat aika sippi iltaisin eli taisi normirytmistä poikkeama väsyttää. Varsinkin Oksi seurusteli kovasti Sandran ja Timin kanssa ja Arco omi Sandran heti alusta rapasuttajakseen. Kepa puolestaan pääsi lenkille Timin ja Sandran kanssa.

Nyt on paistettu kesän ensimmäiset makkarat kotinuotiolla ja muutenkin nautiskeltiin hienoista ja lämpimistä ilmoista. Lisäksi on kerätty ensimmäiset nokkoset ja koirat ovat ne jo kasvisoseen seassa pistelleet myös poskeensa.

                                                                Piirileikkiä

                                                                   Lenkkeilyä

                                                               Sandra ja pojat

             

                                                      "Miten niin katon kieroon?"

Shelttineiti Cesi vierailee

 

Meillä oli tänään vierailulla shelttineiti Cesi. Kävin hakemassa tytön meille yhdeksän maissa aamulla. Cesistä uloslähtö minun kanssani oli niin kiihdyttävää, että kun palkkasi sitä vierellä kulkemisisesta, se nappasikin nakkisormestani kiinni. Nyt minulla on vasemmassa etusormessa oikein sievät sheltin hampaanjäljet.  Nakkeja ei kylläkään nameina olut vaan keitettyä broileria, possun kieltä ja sydäntä. Cesi on hyvin ruokaorjentoitunut koira, kyseistä ominaisuutta arvostan itse kovasti koirassa. Niin kiihtynyt ei kuitenkaan ollut että ruoka ei olisi sille maistunut, ja samallahan se nakin näköinen sormikin sai osansa. Cesi hieman hämmentyi veren hajusta ja hyppäsinkin autooni omatoimisesti.

 

Cesi on hieno autossa matkustaja ja odottelikin kun kävin ostamassa laastaria. Meille tultaessa annoin Cesin autovaljaat omille koirille haisteltavaksi. Koiraportit ja-aidat oli sisätiloihin pystytetty jo aamusta. Cesin kanssa lähdettiin lenkille lähimetsän mutta tuttavani Marita pysäyttikin autonsa meidän kohdalle ja turistiin siinä hyvä tovi koirista. Hän oli juuri tulossa eläinlääkäristä keskiaasianpaimenkoiransa kanssa ja samalla päivitettiin lk holsku Paten kuulumiset.

 

" täällä on hyvä haju..."

 

"niin että mitä?"

Lenkin jälkeen mentiin Cesin kanssa sisälle. Olihan siinä taas omilla koirilla ihmettelemistä, nätissä shelttitytössä. Omat olivat pihalla sen aikaa kun laitoin ruuan ja Cesi toimi apukokkina. Sitten käytiin pötkölleen koko porukka. Cesi halusi maata mun mahan päällä ja siirtyi sitten jalkopäähän. Omatkin rauhoittuivat päivänokosille.
                                                        
                                                                      Cesi tarkkana

                                                   Oksi ihailee uutta vierasta

Yhden maissa lähdettiin Cesin kanssa uudestaan lenkille ja käveltiin sellainen reilu kuuden kilometrin lenkki. Cesi on oikein reipas lenkkeilijä. Ohitettiin neljä liikkuvaa junaa ja nähtiin yksi helikopteri, tosin pellolla lentävät linnut olivat Cesistä kopteria kiinnostavampia.

Sen jälkeen taas sisätiloihin rauhoittumaan ja nyt Cesikin pisti portin taa maate. Uusi tilanne alkoi selvästi väsyttämään tyttöä.

Ennen Cesin kotiin viemistä pihailtiin ja siivoiltiin navettaa. Karikin kerkesi tytön näkemään. Vein Cesin kotiin viideksi ja tyttö vaikutti aika väsähtäneeltä- uudet asiat väsyttävä ketä tahansa.

                                                   Cesillä on asiaa, joskus paljonkin :)

                                          "Mennään uudestaan tänne navettaan"

                                                                    Cesi seuraa

 

Cesi on tulossa saman perheen toisen shelttitytön kanssa meille uudelleen kylään toukokuun puolella. Kyllähän noin kivojen koirien kanssa aika hurhataa kuin siivillä.

 

No, omiin koiriin... Arco kävi eilen Tuulikin luona verikokeissa ja sai lisää kipulääkettä. Painoa koiralla on himpan yli 26 kg. Muuten ollaan vietetty normiarkea totuttuun tapaan.

Tohinaa ja tapahtumia

Viime aikoina on ollut kovasti tohinaa koirarintamalla. Lauantaina kävin tutustumassa pariin mukavaan shelttityttöön, joilla on silloin tällöin hoitajan tarvetta. Tytöt kävivät sitten tällä viikolla tutustumassa meillä paikkoihin, pihapiiriin ja talon sisätiloihin.

Sunnuntaina hurautettiin Oksin kanssa päiväseltään Enoon katsomaan Azuricoyotes-kennelin holskunpentuja. Pennut ovat ns. Oksin sisarpuolia emokoiran puolelta ja tietty aivan, aivan ihania :).
Koko päivä tuossa reissussa meni mutta matkat sujuivat kivasti ja Sannaa on aina mukava tavata :). Samalla pääsin moikkaamaan Oksin Jadi-äippää ja Dex-veljeä. Oksille reissu oli hyvää autossa olo harjoitusta eikä se enää kotimatkalla autoihin juurikaan kiinnittänyt mitään huomiota vaan väsymys taisi painaa kun poika pötkötti näkymättömissä autonperillä.

Oksille ja Kepalle on tilattu silmäpeilausajat 7.5. Saadaan sitten tieto, että mikä Kepan silmiä vaivaa ja Oksin kohdalla on sitten kaikki suunnittelemani terveystarkistukset tehty. Katsotaan sitten jatkossa jos tarvetta johonkin muuhun ilmenee. Arco on menossa verikokeisiin ensi viikolla, tsekataan maksa-ja munuaisarvot kun poika on syönyt kohtuullisen pitkän ajan kipulääkettä. Kipulääkettä se tarvitsee jatkossakin, joten oikeastaan noilla arvoilla ei ole sen kummempaa väliä, mutta mennään nyt sitten ns. protokollan mukaan.

Kepa ja Oksi kävivät tänään uimassa DogStockissa. Kuvat on laitettu Jonnan luvalla. Jonna oli ennestään koirille tuttu ihminen, kun on niitä säännöllisesti hieronut, mutta vähän jänskätti kumpaakin koiraa. Meillähän koirat ovat lähinnä luonnonvesissä kahlailleet joten tämän päiväinen oli kokonaan niille uutta. Etupää toimi uidessa hienosti mutta takajalkojen kanssa oli vähän vaikeuksia- että niilläkin pitäisi jotain liikettä tehdä :D. Uiminen tulee kyllä jatkossa kuulumaan Oksin ja Kepan elämään.

                                                                         Kepa

                                                                        Oksi

 

Nyt on ollut aika rauhallista porukkaa tällä :). Arco pääsi Karin kanssa pitkälle lenkille kun se ei uimaan päässyt. Hieronta aikaa sille varailen jossain vaiheessa ja katsotaan taas sitten missä kunnossa se on siltä osin.