Meillä on nykyään tällainen, kaikkien tosikoiraharrastajien himoitsema koira. Paimen/käyttölinjainen bordercollie. Oko toimittaa aktiivisen seurakoiran virkaa vanhemmillani, jotka saapuivat kesän aloitajaisiin keran koiransa tänne etelään eilen. Oko on kahdeksan kuukauden ikäinen nuorimies, jolla on menossa jonkinsortin mörköilyvaihe mutta kiva koira kaiken kaikkiaan. Okon isä toimii työkoirana karjatilalla ja em toimittaa seurakoiran virkaa samalla tilalla. Molemmat vanhemmat ovat rekisteröity paimenrekisteriin.
Oko on mielestäni bordercollieksi iso, se on kooltaa Kepan kokoinen hieman lyhyemmällä rungolla. Okolla on erittäin voimakas luusto ja turkki tuollainen lyhyemmän puoleinen.
Poika oli ensin alkuun hieman ujonpuoleinen ja turvautui kovasti vanhempiin tutustuessaan meidän koiriimme. Kepa pääsi ensiksi Okoon tutustumaan ja niillä menikin yllättävn kivasti. Olin hieman epäluuloinen Kepan suhteen kun se lenkilllä helposti ottaa kierroksia vieraista koirista mutta ottikin heti Okon ns. siipinensä suojaan.
Seuraavaksi pääsi Oksi tutustumaan vieraaseen. Oksi olisi mieluusti astunut nuorempaa urosta ja muutenkaan Oko ei erityisemmin arvostanut Oksin erittäin tuttavallista lähestymistapaa.
Arcosta jo tiedettiinkin, että mörmötti mikä mörmötti. Eli murisi Okolle nuuskiessaan tätä ja siinä kohtaa Oko meinasi, että liika on liikaa ja napsasi Arcoa naamasta. Arco ei kuitenkaan ollut moksiskaan.
Lopuksi otettiin kaikki koirat pihalla ja meinasihan se Oko saada vähän holskuhivutusta lähinnä porukkajahtaamisena mutta vihellettiin sitten juttu poikki ja laskettiin Oko huilimaan, olihan sillä ollut pitkä reissu Poisiolta tänne meille.
Olen tehnyt Okon kanssa ihan pieniä juttuja mielenkiinnosta, että kuinka tuo koiramaailman älykkö nyt sitten toimii. Kohteen kosketusta kirsulla ja kosketusalustaa, jätä- käskyä, irti-käskyä, seuraamista yms. Osa jutuista on Okolle jo aiemmin optettu ja osa ihan uusia. Nopeasti se kyllä oppii :). Kriteeriä pitäsi nostaa heti ja olla siitä muutenkin erittäin tarkkana. Juttuja saa sammutettua nopeasti. Palkkasin koiran nappulalla. Oko ei ole valtavan kova ruuan perään, syö kuulemma lenkityksestä riippuen joko yhden tai kaksi ruokaa päivässä. Nappulat kuitenkin menivät palkkioina hyvin vaikka ruoka olikin kuppiin jäänyt.
Palloja on käytetty vain leikissä ja aika innostunuthan tuo niistä on. Taisteluleikkiä ei sen kanssa ole harrastettu, lähinnä siksi että sillä on innostuessaan tapana käydä näykkimään ja repimään vaatteita. Tänään revin sen kanssa köysilelua ja pysyyhän se siinä kiinni kuin takianen ja koiraa saikin pyörittää ilmassa niin kauan kuin jaksoi.Oko on hyvin vahva koira fyysisesti, näykkiminen tuntuu ja lelua se veti todella kovaa. Oko on jännä sekoitus hyvin pehmeää koiraa ja voimakasta taistelutahtoa. Koiraa se puhuu erittäin selvästi, meinasi kait että pitää tehdä oikein korostetusti, ei noi holskut muuten ymmärrä :D. Oko on minun mielestäni aika rauhallinen persoona jos vertaa esim. Oksiin mutta osaan kuvitella sen touhut jos se rupeaa pitkästymään.
Tänään koirat ovakin olleet ulkona lähes koko päivän kaikki neljä. Oko on selvästi hyväksytty joukkoihin mukaan. Arco on käynyt hallinoimassa porkoiden asuntoautoa tuttuun tyylinsä ja myös Oksi ja Kepa ovat käyneet siellä Oko luona kylässä. Tarkoitushan olisi ilmeisesti reissata sitten koko porukka lomalla tuolla asuntoautolla, joten pitäsisi sitten koirienkin pystyä olemaan siellä sulassa sovussa. Oksi ja Oko ovat juosseet pihalla nuoruuden innolla ja vanhempi sukupolvi auringosta nauttien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti