Kahdesta eurosta kymmeneen centiin

 Kepan kyljen reikä on pienentynyt, joten elän toivossa että se pikkuhiljaa kuroutuu umpeen. Olen sitä putsaillut Betadinella ja laittanut sitten Basibaktia. Alla olevassa kuvassa se näyttää pahemmalta kuin  livenä. Kuumostusta tai kovettumista reunoilla ei juurikaan ole. Katsellaan, että jos pärjäiltäisiin ihan kotihoidolla. Viikon verran vielä hoitelen sitä noin ja sitten mietitään mitä tehdään jos ei ole mennyt parempaan suuntaan.

 

Oksi on nyt päässyt niin reissaamisen makuun, että yrittää työntää itsensä mukaani joka kerta kun olen ulos menossa. Olen ollut huomaavinani sellaista "meillä on äiskän kanssa sellaisa kahdenkeskisiä juttuja..." olotilaa. Tottahan toikin on, että kolmen koiran kanssa ne kahdenskesist juttut jäävät vähän vähälle. Koen kuitenkin että se yhdessä tekemisnen omistajan kanssa olisi tarpeen joka koiralle.

                                    Oksi leikki aikansa ja keräsi lelut viereen ja kävi päikkäreille

 

Sunnuntaina ajellaan Oksin kanssa Outokummun ryhmänäyttelyyn. Tavataan siellä Jadi-äippä ja Kriisi-sisko. Tarkoituksena on mennä katsomaan lytkarvisetkin, joten tiedossa on aikainen herätys.

Mitään kummallisempaa ei ollakaan nyt puuhailtu. Ollaan otettu ihan lungisti koko porukka :).

Oksi MH-testissä

Eilen lähdettiin aamulla kuudelta ajelemaan kohti Kuopiota, tarkemmin sanottuna Maaninkaa. Oksilla oli siellä MH-testi ja paikalla olisi myös muita pk holskuja. Matkalla pysähdyttiin pari kertaa ja perillä oltiinkin ajoissa. Luonnetestejä olen käynyt katsomassa mutta MH-testejä olin katsellut vain videoilta. Yllätys oli, että kaikki toiminta testialueella oli hyvin tiukasti kontrolloitua. Milloin sai ajaa auton parkkipaikalle, nousta autosta, siirtyä sisätiloihin kahville, siirtyä takaisin ulos jne. kaikki oli tiukasti valvottua. Yllättävää mutta myös ymmärrettävää. Kaikkille testattaville koirille haluttiin luoda niin samanlaiset puitteet kuin suinkin ulkopuolisten häririöiden suhteen. Ja varmastikin meidän onnemme Oksin kanssa, mikäs olisi ollut mukavampaa kuin parkkipaikalle ajanut auto...

Oksin kohdalla en osannut oikein odottaa mitään erikoista. Tykkään kaikista koiristani kuin hullu puurosta eikä meidän puuhailumme vaadi mitään erikoista koiran luonteen tms. puolesta. Toisin kuin esim. tavoitteelinen harrastaja varmasti haluaisi nähdä koirassaan tiettyjä ominaisuuksia. Ainoa tavoitteemme, tai minun tavoite oli, että mulla olisi koira tallessa vielä testin jälkeenkin. Miksi näin? Koska, hyi minua, en ole koskaan pitänyt Oksia irti vapaana missään. Se on ollut joko aidatulla alueella tai pitkässä liinassa eli aina sen toimintaa on voinut jotenkin kohtrolloida. Kun juttelin asiasta Lauran kanssa tyyliin; "mua jännittää eniten se, että koira pysyisi tallessa. Oma mokani kun en ole opettanut sille irtioloa "jne. Lauran kommentti oli "nii..niin...niinpä...". Tuli sellainen olo, että hyvin säilyneen Sienen omistajalla olisi ollut muutakin sanottavaa :D mutta korrektisti jätti sanomatta :D.

Oksin testin tulokset olen laittanut Suomen Hollaninpaimenkoirat ry:n keskustelupalstan osioon Tulokset ja onnittelut, joten jos jotain kiinnostaa niin lukee ne sieltä. On meinaan sen verran pitkä litania että en jaksa sitä uudelleen kirjoittaa.

Jos jotain omia mielipiteitäni tähän testistä rustailen, ja lähinnä siihen tyyliin että miten ne meidän elossamme vaikuttavat ja ajattelen tätäkin asiaa nyt erilailla kuin moni muu koiraharrastaja, kasvattajista puhumattakaan. Niin olin tyytyväinen että koira ei napannut viehettä suuhunsa :). Oli lähes 100% varmuus siitä että perään lähtee kyllä. Mutta meillä on noi kissat ja jos se olisi vieheen suuhunsa napannut olisin sitten märehtinyt, että nyt se nappaa seuraavaksi kotona kissan. Tän kissa-asian kanssa on tehty aika paljon hommia Oksin kohdalla. Joo, tiedän kyllä että viehe ja kissa ovat eri asioita mutta kuitenkin.

Olin siinä uskossa, että räminälaite on Oksille vaikea. Tähän uskoon olen tullut sen perusteella miten se kotona tietyssä tilanteessa käyttäytyy. Eteisen koiraportti on pari kertaa ryminällä kaatunut sen päälle ja koirasta näkee että asia joskus vaivaa sitä. Kyllähän testissä se saikin räminälaitteella aluksi vahvan reaktion mutta pääsi kyllä asian yli kivasti.

Haalariosiossa Oksi otti ritolat. Mun mielestä se ei sen kummempia pelkoja ottanut mutta lähti juoksentelemaan muualle. Kaksi minuuttia voi olla lyhyt aika tai sitten tosi pitkä. Ja nyt se oli todellakin pitkä kun testin toimitsija ilmoitti että "sulla on 2 minuuttia saada koira paikalle". Mun kauhukuva oli toteutumassa ...nii...niin....niipä... :D.

Aggressiota koirasta ei saatu testissä esiin missään kohdassa. En tiedä olisko sen "pitänyt" sitä näyttää mutta mulle passaa erittäin hyvin noin. Varsinkin kun kotona asustelee koira, jolta sitä saa esille helpostikin ja välillä ihan normielämässä, joten no tänks, ei sitä lisää tähän huusholliin. Oksi pysytelköön vahtikoiran ominaisuudessa ihan ulkoisen habituksensa turvin :).

Ampumiseen se reagoi tavalla, josta Sanna laittoi, että ei toivo jalostuskäytössä olevalta koiralta ko. reaktiota. No eihän toi jalostusyksilö olekaan ja hyvä tietää, että osataan asiaan suhtauta niin että ei lähdetä vahvistamaan koira reaktiota. Pysyi kuitenkin paikalla , joten voidaan sanoa, että testi täytti mun odotukset- koira oli kotona sunnuntaina.

Ymmärrän kyllä miten testiä oikeasti luetaan ja noi mun kirjotukset ovat tollasta höpinää :). Mielenkiintoista oli päästä näkemään muidenkin testin kulku ja tapamaan muita holskuihmisiä; Katin Ainoa, Cosmon emäntää ja isäntää (ja tietty itse Cosmoakin :)). Sekä kerkesin moikata  Aslan ja Seran emännätkin. Päivä eteni aika vauhdikkaasti eikä ylimääräisiin jutusteluihin oikein jäänyt aikaa.

Kiitokset mukavasta päivästä  Sanna ja Patrick, Laura ja Janita, Elina ja Sini ja koirat tietty :).

Ja niin...Oksi oli mun mielestä juurikin se Hessu Hopo-tyyppi joksi koiria hierova Jonna sitä kutsuu. Kuvia ei valitettavasti mulla päivästä ole, sää oli aika kamala välillä. Jos vielä jotain positiivista lopuksi niin Oksin autokäyttäyminen oli huomattavasti parempaa tällä reissulla kuin aiemmin.

Voihan reikä sentään

 Eilen illalla Kepa hyppäsi viereeni sohvalle ja siinä sitä sitten rapsuttelin. Käteni koski johonkin kosteaan, verta se ei ollut, mutta Kepa oli kovasti nuollut kylkeään. Aloin tutkimaan koiran kylkeä ja löysinkin sieltä kahden euron kolikon kokoisen "reiän". Karvat olivat kokonaan pois ja ihon päälli kerros poissa, punainen liha sen kun paistoi. Reiän reunalla oli pieni riekale ihoa joten todennäköisesti Kepa oli osunut joko rikkinäiseen aitaverkkoon, tai katkenneeseen oksaan tms. Ehkäpä jossain päin pihaa pihaa oksassa roikkuu nukketalokokoisen intiaanin skalppeerattu päänahka.

Laitoin illalla reikään Basibakt -jauhetta, päälle sideharsotaitoksen jonka kinnitin laastariteipilla koiran karvaan. Yöksi koiralle botin verkkoloimi päälle, koska se kieli jotenkin vain hakeutui haavaan. Mielessä kävi myöskin se että pitäiskö koira käydä tikkauttamaassa mutta edellisen operaation yhteydessä tehdyssä nukutuksessa Kepa lopetti hengittämisen eli se pitäsi jatkossa nukuttaa vain sellaisessa paikassa jossa on hengityskone. Joten ei oikein houkutellut.

 

Tänään katsastin haavaa ja se näyttikin jo aika erilaiselta. Putsasin sitä tänään Betadinella ja laitoin sideharso teippi yhdistelmän sen päälle. Molemmat kuvat on otettu Betadinen laiton jälkeen. Koira antaa hoitaa itseään hyvin eikä aristele haavapaikkaa. Nukkuu jopa tuolla kipeällä kyljellään.

 

Nyt vain sitten seurallaan ihon paranemista, koiran mahdollista kuumeilua ja sitä alkaako iho kuumottaa haavan reunoilta/läheisyydestä. Jos jotain takapakkia tulee, niin sitten toivotaan että koiran voisi operoida paikallispuudutuksessa.

 

Toipilas kera loimensa

Mulla on nyt pari päivää talvilomaa. Katsellaan mitä keksitään koirien kanssa...

Mukava yllätys

Tämä viikonloppuna ollaan lenkkeilty. Lauantaina käytiin Oksin kanssa lähes parin tunnin lenkillä. Koiralle lenkki oli tietty piis of keik mutta itse olin aika väsynyt moisen jälkeen. Osa lenkistä pohrustettiin lumessa ja osa moottorikelkan jälkiä myöten. Tavattiin nuorisoporukka joka paistatteli päivää ja Oksi pääsi moikkaamaan ihan vieraita ihmisiä. Hirveästi ei koiraa kiinostanut...

 

Tänään iltapäivällä sain puhelinsoiton Arcon kasvattajalta, Kukkasen Liisalta. Hän oli käynyt kuvaamassa kaverini holskun pentuja ja kun oli täälläpäin liikkeellä niin soitteli, että jos tulisi pistäytymään meilläkin. Tottahan se sopi :). Koirista jutellessa vierähtää tovi jos toinenkin. Oksi pääsi linssiluteeksi kun Liisa halusi sitä kuvata, ja vielä lopuksi Oksi pääsi leikkimään Liisan Trine nartun kanssa. Itsestäni on aina kiva tavata eri koiria ja koirista jutteleminen ylipäätään on hauskaa. Siinä sitten rupateltiin näyttelyistä, luonnetesteistä, MH-testeistä ja ylipäätään koirien koulutuksesta.

 

Kepa tarkistaa että onko mökki kunnossa talven jälkeen.

Oksi reenailee ja pentuja, pentuja ja vielä kerran pentuja

 

Oksin tämän aamun reenejä omalla pihalla. Aloitetiin kohdekosketuksella: kosketuskeppi ja vitamiinipurkki

 

Merkille meno

 

Noutokapulan haku...

 

....ja palautus käteen

 

Ns. väljää seuraamista "vierellä" käskyllä

 

 

 

Istu

 

 

Ja sitten ajelinkin taas kaverin luokse koiranhoitajaksi kun hän kävi Lappeenranan näyttelyssä esittämässä muutaman koiran. Ja mikäs niitä oli hoidellessa - tälläisiä söpöläisiä.

 

 

 

 

 

 

 

 Ja sitten vähän suurempaa kaliperia, Lilli irlis. Ja olihan siellä muutama aikuinenkin holsku :)

Kun Oksille tuli vieras

Tai ainakin Oksi omi vieraan heti itselleen. Tytär tuli viikonlopun viettoon ja auttamaan kissojen turkkien kanssa. Sandra on aina kuulunut Oksin mielestä ihan superporukkaan eikä se malttasi antaa Sandra seurustella muiden eläinten, eikä oikein ihmistenkään, kanssa ollenkaan.

 

Oksilla on vahtikoirian ulkoinen olemus mutta sisinmiltään se on ihan pieni sylikoira :D

 Aamulla Käytin lenkillä ensin Oksin ja sitten Kepan. Kari lenkitti Arcon. Oksin loppulenkki meni varsin hienosti eli hihnassa maltettiin kävellä ilman hihnan kiristymistä. Huomenna otetaan taas uusiksi.

Eilen illalla otettiin vielä Oksin kanssa näyttelyvermeiden kanssa seisomista. Ketjukaulain on jäänyt niin pieneksi etten meinannut saada sitä enää koiralta pois. Eli uuden hankinta on ajankohtainen ennen näyttelyjä.

Tänään saatiin Nooruksen turkki kuntoon. Se ei olekaan koskaan niin valtava työmaa kuin Zulian. Nooruksen kanssa selvittiin lähes kampaamisella vain muutamaa paikka piti saksia. Aloiteltiin jo Zulian turkkiakin, että huomenna ei olisi niin iso homma.

 
Tässä kuvassa näkee mielestäni hyvin Arcon ja Oksin kokoeron. Oksi istuu huomattavasti kaempana kuin Arco.

                                                    
Oksi olisi halunnut kokonaan makaamaan selälleen Sandran syliin. Ehkäpä se ei hahmota kokoaan mutta varsin muikelta näyttää Oksin ilme näinkin.

Perjantain puuhat

Montako koiraa löydät kuvasta?

 

 

Aamulla herättiin koirien kanssa jo heti viiden jälkeen. Aamuruuan jälkeen kävin Oksin kanssa ensin lenkillä, lähdettiin jo jonkin verran ennen kuutta. Saatiinkin lenkkeillä todella hienossa aurinkoisessa aamusäässä ihan keskenämme, hiljainen oli kylätie. Sitten käytin Kepan lenkillä ja Arcon lenkityksen jätinkin  Karille. Arco oli saanut painia naapurustossa asuvan tolleriuroksen kanssa. Karin luottamus Arcoa kohtaan, että mitään tappelua ei tule, on kyllä varsin ihailtavaa. Aikaisemmin kun tollerilla ja Arcolla ovat vähän menneet ns. sukset ristiin. No, mitä tästä opimme; yrittänyttä ei laiteta eikä parista ensireaktiosta kannata olla moineskaan.

Poikien energian purkua aamutuimaan.

 

Pyörittiinkin pihalla aikamoinen tovin. Koirat kyttäsivät lintuja ja minä kuvasin koiria.

Arcolla on kiire katsomaan lintulaudalle, että onko siellä ketään.

Tuolla niitä on, ihan varmaan.

Joo, siellä niitä on, ihan selvästi.

Sitten ajelinkin taas katsomaan kaverin holskunpentuja. Nyt siellä olikin vastassa oikein tomeria pikkuvahtia. Kovasti olivat pennut kasvaneet. Makasin siellä lattialla pitkin pituuttaani pikkupetojen purtavana :). Parisen tuntia siellä hurahti ja varmasti olisi mennyt pidempäänkään mutta aamuheräämien alkoi painamaan ja pitkin ottaa päiväunet kotona.

Tehtiin keittiöhöppää. Aloitettiin kohdekosketuksella 1x10 sarjat per koira. Merkille menoa viidestä metristä 2x2 sarjat per koira. "Odota"-käskyn harjoittelua:
 Arco; "sivu"-käskyllä sivulle istumaan, kävelin parinmetrin päähän, naksausa ja kävelin koiran sivulle ja palkkasin siinä. Näitä 1x5 sarja.
Kepa; ei maltasi jäädä odottamaan vaan lähtee helposti mukaan. Eli tehtiin niin, että "sivu"-käskyllä koira sivulle istumaan, otin vaan pari askelta ja palasin sivulle ja palkka siinä. 1x5 sarja. Lisäksi tehtiin edessä istumisessa niin että peruutin koirasta kauemmas, naksaus ja kävelin takasin koiran eteen ja palkkasin siinä. 1x5 sarja.
Oksi; "sivu" käskystä jätin koira istumaan ja kävelin noin 5 metrin päähän, naksaus ja palasin takaisin koiran sivulle ja siitä palkka. 1x5 sarja. Oksin kanssa tehtiin myös jo kestoa "odota"-käskyyn. Lisäksi otettiin muutama istu, nouse, maahan- erottelu niin että olin n. 5 mertin päässä koirasta. Näitä tehtiin pari sarjaa.

Illansuussa ajelin Oksin kanssa ABC;n pihaan autoja ihmettelemään. Autoja pörräsi parkkipaikalla ja kutostielläkin oli liikennettä kohtalaisesti. Oksi ei ollut autoista juurikaan kiinnostunut, ja jos osoittikin kiinostusta, niin "jätä" -käsky sai sen luopumaan autosta. Oikein hieno juttu :). Leikkiminen ei kyllä onnistunut vaikka lempparilelu olikin mukana. Tätä täytyy vielä työstää. Varmasti asiaan vaikuttaa sekin, että leikkimistä ei ole juurikaan käytetty palkkana. Leikki on ollut vaan leikkiä ja vaikka sitä on harrasteltu, niin kuitenkin ihan painotuksella.

 

Myönnetään nyt täälläkin, että tuleva MH-testi mietityttää tuon vapaanapidon suhteen. Totesinkin kaverille, kun pentuja kävin katsomassa, että pankoin nyt ihan kypällä ja sitten itse testissä olen ihan cool. Ja näin siinä tulee tapahtumaan, jos itseäni yhtään tunnen.

 

Tää röllipeikko joutuu saksittavaksi ja harjaukseen viikonlopun aikana.