Treeniä

Oksin kanssa on edelleen tehty jälkeä. Pääasiassa suoraa janaa ilman keppejä. Nameja askeleilla vaihdellen ja loppupalkaksi se on saanut kissanruokaa. Keppien ilmaisua on tehty treenitilalla, pari ekaa kertaa junnasi mutta viimeksi ilmaisi hienosti neljä keppiä parilla eri kerralla. Ilmaisuna on maahan meno ja Oksi on ihan itse kehittänyt siihen myös nenäkosketuksen. Olen antanut tehdä kun näyttää niin söpöltä :D. Lisäksi koirassa on havaittavissa perfektionistin vikaa. Sen mielestä kepin pitäisi olla tassujen välissä samansuuntaisesti kun jalat makuuasennossa on, asettelee kepin jalkojen väliin noin. Täähän on ihan turhaa eikä oikein sallittuakaan mutta en ole siihen vielä puuttunut. Kepit tullaan siirtämään ulos näinä päivinä.

  

 Lisäksi  ollaan treenattu noutokapulaa, jossa ollaan otettu myös iso harppaus eteenpäin. Oksi kävelee kapula suussa jo jonkinmoisen matkan ja tuo sen suoraan mun käsiin. Tää on meille aika iso juttu koska koira ei koskaan normaalisti kanna mitään, päitsi tennispalloa. Tässä näkyy ns. koulutushistoria mun mielestä hyvin. Oksin kanssahan ei ole vahvistettu arkihommissakaan tarttumisia ja sen kanssa ei ole leikitty repimisleikkejä. Syystä, että olen halunnut varjella kissoja. Tässäkin voisin sanoa onnistuneeni kohtuu hyvin.

 

Oksissa näkyy erittäin selvästi se, että sitä on palkattu ruualla ja kaikesta hyvin rauhallisesta toiminnasta. Lähinnä tämä tulee juurikin siinä esiin treenissä. Tätähän sitä on haettu ja sitä on saatu eli sitä saat mitä vahvistat :). Muutenkin tuntuu taas, että Oksi on jotenkin aikuistunut ja ihan kuin moni asia olisi loksahtanut paikalleen. Hitaasti kehittyvä rotu ja parane vanhetessaan kuin viini :). Intoilee vielä pihan ohi kulkevista koirista mutta eräänä iltana lenkille lähtiessä pääsi yllättävän helposti ns. yli portin juuri ohittaneen sakemannin rähinöistä. Kyllähän pojasta kaverin nokkapokkaan saa, mutta asia ei enää jää sille niin helposti päälle.

 

Oksi kävi tässä päivänä eräänä Jonnan hierottavana, pientä jumitusta lavan kohdalla mutta ei paha. Pidellään Bottia niin eiköhän se siitä. Samalla kerralla pääsin palluttamaan Jonnan  4 kuukauden ikäsitä bc;n pentua Piikkiä. Pennut on kyllä ylisöpöjä riiviöitä!

 

Oksi on treffannut Aino treenien ja leikkimisten puitteissa ja Boogie-tyttöä leikkimisten merkeissä. Ainon silmissä Oksi on saavuttanut jonkimoisen kunnioituksen tms. Niiden suhde on erittäin hyvä mutta pientä muutosta siinä on ollut havaittavissa viime aikoina. Onkohan se Oksi aikuinen nyt Ainon silmissäkin :).

 

 

Hoitokoirana on tällä viikolla ollut Topi Tiibetinspanieli, jonka kanssa ollaan kävelty metsässä ja humputeltu pihalla. Topi on hyvin harmiton hoitolainen, mukautuvainen ja kiva, vaikka on sillä kyllä omaa tahtoakin.