maanantai 22. huhtikuuta 2013

Näyttelyt, eläinlääkäri ja pohdintaa

Koska koirien terveys vaikuttaa ehkäpä eniten niiden kanssa elämiseen, niin ilokseni voin todeta että Kepan kyljen reikä on nyt ummessa. Päällä on pieni rupi, joka ei ilmeisesti enää kutise koska Kepa antaa olla sen ihan rauhassa, ei nuole eikä raavi. Nyt siihen ei laiteta enää sideharsohärpäkettä suojaksi vaan annetaan sen olla ilman. Ruman näköinenhän tuo Kepan kulki nyt on kun olen joutunut siitä aika laajalta alueelta leikkaamaan karvaa pois sideharson vaihtamiseksi. Mutta pääasia, että reikä on parantunut.
 


 
 
Oksin kanssa ajeltiin viime sunnutaina Outokumpuun ryhmänäyttelyyn. Lähdettiin ajelemaan jo kuudelta kun oli tarkoitus nähdä lyhytkarva Seran ensiesiintyminen kehässä. Kerittiin kuitenkinkin paikanpäälle juuri ajoissa. Pientä säätämistä meillä kyllä oli näyttelypaikalle saavuttaessa. Oksi otti melkoiset kierrokset (vaikka kukaan ei varmaan ikinä usko) niistä muutamasta koirasta jotka se hallin pihalla näki. Pääsi irti hihnastakin autossa hypätessä ja sain pyllykarvoista pojan kiinni. Sama rähinä jatkui vielä rokotustodistuksia tarkastettaessa, johon papereita tarkastava vanhempi mies totesi, että "siellä sisällä on sulle tappelukavereita". Minä puolestani ; "ei met olla tänne tappelemaan tultu, tämä on vaan nuoren miehen intoa" ;).
 
 Oksi rauhoittukin heti kun tajusi että koiria melkein miljoona paikalla. Tosin totetamus tappelusta ei ollutkaan turha, Kriisin Saara kertoi että lauantaina hallin ovella oli tanskandoggiuros hyökännyt urosbernin kimppuun. Kolme miestä oli doggia irroittanut ja berni oli joutunut tikattavaksi. Ikävä tilanne tosiaan.
 
Oksi käyttäytyi itselleen hyvin tyypillisesti ensi höyryjen jälkeen. Se ei ottanut paineita muista koirista eikä ihmisitä vaikka näyttelytilat olivatkin tosi ahtaat. Se ei pahastu tönimisistä eikä toisten koirien tuijoitteluista. Tuleekin mieleen MH- testi; ensi reaktio voi olla voimakaskin mutta sen jälkeen koira on viilipytty. Oksin tyyppisen koiran kanssa näyttelyissä on helppo olla, ei tarvitse olla silmät selässä eikä muutenkaan jännittää, että antaako koira itseensä koskea. Voin vaan kuvitella millaista siellä pahimmillaan voisi Arcon kanssa olla :D. Paikalla oli muutakin Azuricoyotes porukkaa; Sanna ja Patrick kera Jadin ja Pantsin, Saara ja Kriisi, Saila ja Sera sekä Laura ja Asla. Kaikki koirat olivat oikein mukavanoloisia ja Oksin tykkäsi varsin kovasti :D. Tosin Pantsin liehitelyihin se ei oikein tiennyt miten suhtautua mutta otti ne vastaan miehisen coolisti :D.
 
 
 Oksi oli nuorten luokassa ja sai H;n. TUomarina oli Tarja Löfman ja tässä arvostelu "Kookas, urosmainen. Hyvät rungon mittasuhteet. Purenta ok. Hyvät pään mittasuhteet mutta kallo-osa on tällä hetkellä aivan pyöreä. Kovin vaaleta silmät. Erinomainen kaula ja hyvät kulmaukset mutta rintakehä tarvitsee vielä aikaa. Liikkuu kovin holtittomasti. Oikeanlaatuinen karvapeite ja hieno väritys:" Tuomari jutteli koirasta vielä ns. ohi kirjoitetun ja totesi Oksin olevan parhaimmillaan parin vuoden päästä. Oksi sai kehuja valloittavasta luonteesta  :). Ja tuomari pääsi näkemään muutaman holskuhypyn. Näytelyt eivät ole kylläkään ns. mun juttu. Nytkin juoksin kolmion väärin ja ylipäätään liian hiljaa koiran kokoon nähden. Mutta silti on ajatus, että jos ainakin helatorstaina käytäisiin Oksin kanssa mätsäreissä pyörimässä ja voi olla, että joissain näyttelyissäkin käydään kesän aikana. Kuvia en ottanut mutta Sanna otti senkin verran parempia :) Ne löytyvät Azuricoyotes Hollandes Herders facebook sivuilta. Kiitos kaikkille kivoille koirille ja omistajille mukavasta näyttelypäivästä :).
 
 Alla muutama tänään otettu kuva, kumman usvaisia.
 
Oksi on on joutunut korvansa takia antibioottitippakuurille. Käytiin tässä kylän omalla eläinlääkärillä, josta tulee meidän vakilääkärimme. Sen verran hyvää palvelua oli :). Oksin korvat ovat kutiseet jo pidemmän aikaa ja töhnineetkin kovasti. Yllättävää oli miten  likaiset ne loppujen lopuksi olivatkaan. Oikea korva oli myös tulehtunut, siksi lääke. Tärykalvo kuitenkin ehjä ja toivotaan, että menee tippakuurilla ohi. Nyt sitten olen pähkäillyt, että kuinka kauan ja kuinka paljon korva on Oksia vaivannut. Kuonon hinkaaminen on lähes loppunut eli johtuiko sekin korvista ? Oma kokemukseni holskuista on, ja vahvistuu vain, että koirat eivät kipua helposti näytä. Ainakaan niin, että selkeästi osoittasi kipua siellä  missä se on. Oksi esim. on antanut koko ajan putsasta ja katsella korviaan, kipuilu on enkäpä enemmän tullut esiin sen muussa käyttäymisessä sähläyksenä. Eikä Kepakaan ollut moksiskaan kyljen reiästä, joten ota näistä nyt selvää. Oma mutuni on, että jos holskulla on jotain häikkää terveydessä se ilmentää sen esim. ongelmakäytöksenä tms. Olisikin erittäin mielenkiintoista jos kaikki luonneongelmien takia montuun menneet koirat olisi avattu ja katsottu että mitä löytyy.
 
Lopuksi kuvasarja poikein touhuista.
 
Tässä vaiheessa Kepa on jo sotkeutunut asiaan ja Oksi käskytettiin sananllisesti pois "Oksi, tänne" käskyllä. Kun naiset sotkeutuvat miesten juttuihin niin siitä ei välttämättä hyvä seuraa .
Mukavaa, että kesä alkaa :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti