sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Jos on lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla vaatia...

...vai miten se nyt oli. Ja tällä tarkotan koirien omistajia, joiden joukkoon mahtuu niin typeriä kuin fiksujakin.

En muista olenko asiasta aikeisemmin kirjoittanut mutta taustaa asialle. Mehän asutaan ns. haja-asutusalueella, talojan on harvemmassa kuin taajamissa mutta on kuitenkin. Lisäksi tällä naaupustossa on suht paljon koiria. Jonkin matkan päässsä asuu tai vierailee suht usein pieni terrierirotuinen koira. Koira on joka fleksissä tai irti. Kesällä se oli omistajiensa kanssa irti metsässä, omistajat olivat poimimassa mustikoita. Tiesin koirasta sen verran taustaa, että se oli puraissut omistajan siskoa ja oli muutenkin kait jotekin "sellainen". No, olin Oksin kanssa metsässä lenkillä ja Oksi oli remissä kiinni. Terrieri lähti juoksemaan haukkuen kohti ilman, että omistajat eväänsä liikauttivat. Sain pidettyä koiran irti sekä Oksista että itsestäni, ja huutelin, että "tulkaa ottamaan koira kiinni". Kumpikin nousi seisomaan ja katsoivat mutta jatkoivat sitten poimimista. Karjaisin sitten (huom. tavoistani poiketen) erään suomenkielisen voimasanan ja perään että "koira kiinni nyt!". Omistaja lähti sitten tulemaan meidän luoksemme ja hoki koiralle koko ajan, että "ei saa purra, ei saa purra". Jos itseni ei olis tilanne hatuttanut niin kovin niin omistajaa olisi käynyt sääliksi. Toteisin vielä pariskunnan toiselle osapuolelle ohi kävellessäni, että "ei ollut kiva juttu olekaan kun itselläni on nuori koira mukana". Olisin tietysti voinut itse käyttäytyä tosin, laskea Oksin irti ja katsoa miten käy tai monottaa terrieria niin, että se ei hetkeen olisi purrut ketään.

Tänään sitten käytin Kepan ensin lenkillä ja lähdin Oksin kanssa. Alkumatka sujui varsin kivasti, poika oli kuulolla jne. ei välittänyt naapurien koirien haukkumisesta tms. No, siihen se kiva sitten loppuikin niin Oksilta kuin minultakin. Mäen nyppälän takaa ilmestyi kyseinen parivaljakko, terrieri ja omistaja. Terrieri fleksissä, tietenkin, ja räkä poskellä tulossa kohti meitä. Oksi sai hirveät kilarit ja lähti kohti kaikki selkäkarvat koholla. Oli ihan turha yrittää sitä sanallisesti ohjeistaa, se ei kuullut mitään. Terrieri jäi omistajineen odottamaan, ilmeisesti että me ohitetaan heidät. Tässä vaiheessa huusin, että "menkää te vaan ohi". Kävelin pientä nyppylää alas pitäen Oksia kinni kaulapannasta ja ja samassa kun terrieri meni ohi, kaaduin. Olin juuri ennen sanonut Oksille niin, että terrierin omistajikin kuuli, että " joo, joo sama koira joka karkasi kesällä meidän luo". Tarkoitus oli muistuttaa omistajaa tapahtuneesta.

Tarina eteni niin, että minä maksin tiellä ja sanin tosissani pidellä Oksia, että se ei mennyt tekäämään tuttavutta terrierin kanssa - luulen että olisi voinut käydä huonostikin pienemmälle. Omistaja olisi halunnut ilmeisesti jäädä juttelmaan koska hän pysähtyi kohdalleni ja sanoi jotakin, joka jäi kyllä epäselväksi kun molemmat koira räyhäsivät. Totesin vain että "menkää te vain" ja oli aika ylpeä itsetäni että sain sanottua sen vielä ihan ystävällisellä äänellä. Oksi kävi kierroksilla vielä jonkin aikaa ja pääsin ylös vasta kun parivaljakko oli kokonaan häipynyt näkyvistä. Kömysin ylös ja kaivelin nameja taskustani, en palkataakseni moisesta toiminnasta vaan katsoakseni kuinka kovat kierrokset Oksi otti. Kovat olivat, namit eivät kelvanneet eli se ei pystynyt syömään, otti kyllä namin suuhun mutta pudotti samantien pois eikä syönyt maastakaan.

Jatkettiin jonkin matkaa eteenpäin aika kierroksilla, käskytin Oksi kävelemään vieressäni. Koska ei haluttu episodin uusintaa niin käännyttiin ympäri ja palattiin samaa tietä kotiin. Ihan mielenkiinnosta halusin nähdä mitä Oksi tuumii siitä paikasta missä terrieri kohdattiin. Heti kun oltiin käännytty takaisin niin namitkin alkoivat maistumaan mikä oli hyvä juttu. Kun ohitettiin "minun makuupaikkani" Oksi tähyili että "näkyykö toista koiraa" mutta loppumatka sujui olosuhteisiin nähden kivasti. Kun tultiin omalla pihalle, ohi meni naapusutossa asuva sakemanni vetäen potkukelkkaa, käskytin Oksin viereeni istumaan niin kauaksi aikaa kun sakemanni oli näkyvissä ja sitten vähän riehuttiin palkaksi hienosta istumisesta ja odottamisesta.

Luulen, että meillä on jonkin sortin ongelman poikanen Oksin suhteessa toisiin koiriin varsinkin hihnassa. Tähän ruvetaan tekemään harjoituksia heti kun ohjatut treenit alkavat. Samaten täytyy kehitellä jonkinlainen toimintasuunnitelma terrierin suhteen. Sääliksi käy omistajaa joka pelkää omaa koiraansa niin että ei voi siihen ko. koskea. Toivon vaan että hän tiedostaisi, että meidän koirilla suhteessa hänen omistamaansa, on kokoeroa aika paljon, niin että nämä eivät oikeasti jää alakynteen jos jotakin oikeasti tapahtuisi...

4 kommenttia:

  1. Voi ei, kuulostaapa ikävältä! :( Ja kun kaikki on vielä alkanut itsestä riippumattomasta syystä ja toisten ihmisten kyseenalaisesta toiminnasta.. Todella tylsää! Näitä ei-niin-fiksuja ihmisiä tuntuu riittävän, ihan joka suunnalla.

    Tästä mukava aasinsilta seuraavaan kysymykseen: missä päin Suomea vaikutat? Olisi mukava saada reeniseuraa jos satut lähitienoilla asumaan.

    VastaaPoista
  2. Heippa Tanja :), kiva kun oot löytänyt meidän blogin. Me asustetaan täällä Kaakois-Suomessa suur-Kouvolan alueella. Luin sun bogista että asustelet nyt Tampereen suunnalla eli välimatkaa meillä on parisen sataa kilometrtiä. Ehkä vähän turhan pitkä reenimatka :). Mikä on tosi surku, kun mielelläni reenailisin samaan tapaan kouluttavien koirakkojen kanssa :).

    VastaaPoista
  3. On todella kiva lukea blogiasi, erityisesti koulutustavan takia :)

    No siinä on kyllä hitusen liian pitkä reenimatka! Mutta täytyypä katsoa jos joskus käyn pyörimässä siellä suunnilla, ilmoittelen varmasti!

    VastaaPoista