Jälkeä, jälkeä

Oksin kanssa on tehty jälkeä, niin kuin otsikoinnistakin voi päätellä. Eli omalle pellolle, kohtuu lyhyttä, yhden kulman janaa ja suoraa, kohtuu lyhyttä kahdella kepillä. Olisikohan jälkeä tehty sille reilu kymmenen kappaletta. Keppien ilmaisua on tehty myös treenitilalla ja Oksi menee maahan kepin kohdalla eli ilmaisu olisi aika jees. Kun kepit siirretään jäljelle Oksi huomaa ne mutta jättää aluksi ilmaisematta, en ole laskenut koiraa etenemään vaan keppi on ilmaistu (usein mun sanomisen,  "mitäs pitäisi tehdä" jälkeen) ja siitä saatu palkka purkista, joka tulee taskusta. Palkkana kissaruoka. Toistoja vaan niin eiköhän se siitä :).

Treenitilalla on tehty myös asennonvaihtoja pienellä etäisyydellä ja meidän Oksi ei osaa nousta maassa olosta istumaan :D. Eli tämä osio siirretään kyökkitreeniksi. Oksi maltaa jäädä hyvin paikalleen eikä yritä lähteä perään, eli tämä puoli ok. Tänään tehtiin kartion kiertoa isolla etäisyydellä ja saatiin kyllä naureskella Oksille. Käskyllä kierrä se lähtee kiertämään kartiota, hyvin rauhallisesti, siis hyvin rauhallisesti :D. kierrettyään kartion se saattaa hölkätä takasin. Tekee hyvin määrätietoisesti mutta professoriasenteella "mihinkäs valmiissa maailmassa on kiire" :D.

                                                             "paikka"

                                                              "vapaa"

 

Tilasinpa sitten näin hienot collegepuvut. Teksti voi jopa pitää paikkansa :)

 

 

Hoitolaisina on ollut Topi Tiibetinspanieli sekä Leo-perro. Leo pääsi treenitilalle Ainon häiriökoiraksi, ja hoiti hommansa hyvin. Viikon verta meillä on myös ollut täällä Oksin kanssa Holskutyttö-hoitolainen. Parivaljakko on Isopoika ja Pikkutyttö :).

Treeniä

Oksin kanssa on edelleen tehty jälkeä. Pääasiassa suoraa janaa ilman keppejä. Nameja askeleilla vaihdellen ja loppupalkaksi se on saanut kissanruokaa. Keppien ilmaisua on tehty treenitilalla, pari ekaa kertaa junnasi mutta viimeksi ilmaisi hienosti neljä keppiä parilla eri kerralla. Ilmaisuna on maahan meno ja Oksi on ihan itse kehittänyt siihen myös nenäkosketuksen. Olen antanut tehdä kun näyttää niin söpöltä :D. Lisäksi koirassa on havaittavissa perfektionistin vikaa. Sen mielestä kepin pitäisi olla tassujen välissä samansuuntaisesti kun jalat makuuasennossa on, asettelee kepin jalkojen väliin noin. Täähän on ihan turhaa eikä oikein sallittuakaan mutta en ole siihen vielä puuttunut. Kepit tullaan siirtämään ulos näinä päivinä.

  

 Lisäksi  ollaan treenattu noutokapulaa, jossa ollaan otettu myös iso harppaus eteenpäin. Oksi kävelee kapula suussa jo jonkinmoisen matkan ja tuo sen suoraan mun käsiin. Tää on meille aika iso juttu koska koira ei koskaan normaalisti kanna mitään, päitsi tennispalloa. Tässä näkyy ns. koulutushistoria mun mielestä hyvin. Oksin kanssahan ei ole vahvistettu arkihommissakaan tarttumisia ja sen kanssa ei ole leikitty repimisleikkejä. Syystä, että olen halunnut varjella kissoja. Tässäkin voisin sanoa onnistuneeni kohtuu hyvin.

 

Oksissa näkyy erittäin selvästi se, että sitä on palkattu ruualla ja kaikesta hyvin rauhallisesta toiminnasta. Lähinnä tämä tulee juurikin siinä esiin treenissä. Tätähän sitä on haettu ja sitä on saatu eli sitä saat mitä vahvistat :). Muutenkin tuntuu taas, että Oksi on jotenkin aikuistunut ja ihan kuin moni asia olisi loksahtanut paikalleen. Hitaasti kehittyvä rotu ja parane vanhetessaan kuin viini :). Intoilee vielä pihan ohi kulkevista koirista mutta eräänä iltana lenkille lähtiessä pääsi yllättävän helposti ns. yli portin juuri ohittaneen sakemannin rähinöistä. Kyllähän pojasta kaverin nokkapokkaan saa, mutta asia ei enää jää sille niin helposti päälle.

 

Oksi kävi tässä päivänä eräänä Jonnan hierottavana, pientä jumitusta lavan kohdalla mutta ei paha. Pidellään Bottia niin eiköhän se siitä. Samalla kerralla pääsin palluttamaan Jonnan  4 kuukauden ikäsitä bc;n pentua Piikkiä. Pennut on kyllä ylisöpöjä riiviöitä!

 

Oksi on treffannut Aino treenien ja leikkimisten puitteissa ja Boogie-tyttöä leikkimisten merkeissä. Ainon silmissä Oksi on saavuttanut jonkimoisen kunnioituksen tms. Niiden suhde on erittäin hyvä mutta pientä muutosta siinä on ollut havaittavissa viime aikoina. Onkohan se Oksi aikuinen nyt Ainon silmissäkin :).

 

 

Hoitokoirana on tällä viikolla ollut Topi Tiibetinspanieli, jonka kanssa ollaan kävelty metsässä ja humputeltu pihalla. Topi on hyvin harmiton hoitolainen, mukautuvainen ja kiva, vaikka on sillä kyllä omaa tahtoakin.

 

 

Ruskaa ja revontulia sekä kaverikoiria

                                                                  Boogie pusuttaa
Blogin päivitys on jäänyt viime aikaisten kiireiden jalkoihin. Oksin kanssa ollaan käyty treenitilalla tekemässä kestoa maassa oloon ja häiriöharjoituksia, niin että sekä Aino ja Oksi ovat hommissa yhtaikaa. Kapuloiden ilmaisu jälkeä varten on ohjelmistossa myöskin, takkuaa tosin häiriössä.

Kavereita on tavattu viikottain, lähinnä Ainoa ja Boogieta. Parit riehukerrat viikossa pitävät holskupojan kuosissa suhteessa tyttöihin.

                                                 "Käymme yhdessä ain" Oksi ja Aino

 

Jälkeä on tehty viikottain, omalla pellolla Oksi kestää häiriötä hyvin. Kestää jäljellä vaikka ohi ajaisi autoja tms. Jana on ollut vielä suht lyhyttä ja kulmiakin ollaan vasta alettu tehdä. Tyytyväinen olen kuitenkin koiraan kun nenä pysyy maassa vaikka ohi ajaisi autojakin ;). Kapualoita on yritetty ilmaista Lauran neuvomalla tavalla, tökkii pahasti. Lisää harjoitusta siis :).

 

Hoitokoirana oli edellisellä viikolla Topi Tiibetinspanieli pariin eri otteeseen. Topin kanssa tehtiin perushommia :lenkkeiltiin, pihailtiin ja huudeltiin pihassa väillä luo - kun Topista on niin hauskaa juosta korvat lerpattaen tuhatta ja sataa luokse :). On se vaan niin hassu :).

Kulunut viikko vietettiin lomailun merkissä. Ajeltiin Oksin kanssa porukoitten luo Saariselälle. Telttailtiin Karigasniemen ruskassa lähellä Sulaojaa eli Kevon vaellusreitin toista lähtö/paluu pistettä.

Pari jälkeä tehtiin Oksin kanssa lomallakin, toinen telttailumaisemissa kävelyretken päätteeksi. Sujui suorastaan erinomaisesti. Jotta totuus ei unohtuisi toinen menikin sitten ihan pipariksi. Tallasin alakuvassa näkyvään rinteeseen Saariselällä suht pitkän suoran. Tän olisi pitänyt olla ihan pies ok cake mutta Oksi bongasi jo autosta parkkipaikan toisella puolella rinteessä olevan poron. Jos olisin ollut fiksu, oltaisiin käyty välillä kämpillä ja sitten tultu ns. uudella alulla, mutta kun en ollut niin jutusta ei juurikaan tullut mitään. Kiinnostus poroihin on niin valtaisia.

 

Ruska oli hienoa varsinkin tuolla pohjoisemmassa. Saariselällä oli väkeä ihan kiitettävästi, tykkään kun porukkaa olisi vähemmän. Revontuletkin nähtiin yhtenä iltana, hienot olivat.

 

Käytiin Ninan ja Katin kanssa katsomassa mh-luonnekuvauksia sekä luonnetestejä. Rotuina luonnetesteistä suurin lukumäärä oli boksereilla. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoista katseltavaa, aika erilaisia olivat holskuihin verrattuina.

Ensi viikolla on paluu arkeen ja hoitokoirakin on taas kuvioissa mukana.

Ärrien hoitojakson kuulumisia ja Hanipöö 4.v.

Azuricoyotes Niva Continuum "Oksi" 4.v.

 

Oksi saavutti tällä viikolla neljän vuoden iän. Kait se nyt vihdoin on sitten aikuinen , mun Hanipöö :). Vastuu vahtimisesta on tehnyt siitä topakamman ja sellaista aikuisen koiran olemusta siihen on vielä viimeisen vuoden aikana tullut. Toisaalta se hömelö Hessu Hopo asustaa siinä vieläkin ja aikuistumisesta huolimaata on sellainen iloinen veijari. Toivon sille terveyttä ja pitkää ikää.

Tällä viikolla se on tehnyt jälkijuttuja ja leikkinyt Ainon kanssa. Pihalla ollaan tehty sen kanssa kahdestaan  pikkuhommia; maassaoloon kestoa ja sivulle takaa kiertäne tulemisia. Jälkihommat on tehty niin, että otan koiran autoon ja ajan auton tohon pellolle (vaikka matkaa on n. 50 metriä). Koen tämä merkkinä koiralle että on tarkoitus tehdä jotakin ja samalla jää turha haahuilu hihnan perässä pois.

Ärrät ovat lenkkeilleet ja Ruu pääsi häiriökoiraksi treenitilalle. Pihailtu on myöskin, välillä ne jahtaavat villisti toisiaan ja sitten istuvat vieressäni siliteltävinä. Reinon maha on ollut löysällä mutta nyt näyttäisi siltä että alkaa tasoittumaan. Syönyt se on kuitenkin joka päivä (saanut inupekt fortea ruuan seassa ja söi pari päivää keitettyä riisi ja keitettyä broileria) ja ollut muutenkin reipas, joten eiköhän se siitä.

 

Eilen olin töissä viisi tuntia ja Karillakin oli omia menojaan joten koirat jäivät keskenään vähän väliä. Ärrät olivat ottaneet asian kuulemma ihan kohtuu hyvin. Ihan rauhallista tällä olikin kun saavuin töistä yhden jälkeen. Tänään Ärrät palaavat koriinsa ja saas nähdä kuinka osaan nukkua kun Ruun takajalat eivät enää olekaan viiden sentin päässä naamastani. Kuumavesipulloja tulee kyllä ikävä.

 

Seuraavat lähes pari viikkoa mennäänkin ihan omalla porukalla ja seuraava hoitolainen tulee kuun lopussa. Tää tekeekin ihan hyvää Oksille joka väistämättä jää vähemmälle hoitokoirien meillä ollessa. Sinällään se ei ole moksiskaan hoitolaisesta eli  ei stressaa niistä ja välillä jopa tuntuu, että sille tekee ihan hyvää kun ei ole koko ajan huomion keskipisteenä. Tää näkyy mun mielestä juurikin reenatessa.

Aikaa kuumavesipullojen kera

Ärrien hoitojakso on sujunut hyvin. Öisin molemmat edelleen nukkuvat tiiviisti vieressäni, Ruu vasemmalla puolella ja Reino oikealla. Sää on ollut sen verran lämmin, että Ruukaan jaksa koko yötä umpisukkulasssa peiton alla olla vaikka iltaisin aina peiton alle kaivautuukin. Itsellä on vähän sellainen nakkimakkara olo. Hod dogin välissä :). Sinällään parivaljakko on hauska, päivällä virtaa riittää vaikka mihin mutta kun aletaan nukkumaan niin sitten nukutaan kanssa.

Tänään oli niin kuuma päivä, joka muuten päättyi ukonilmaan, että lähdettiin Ärrien kanssa kävelemään päivän pisin lenkki heti aamusta. Ruulla olisi oikein kova oma tahto päättää lenkin pituudesta ja suunnasta. Tässä sitten kolahtaa kaksi kovaa yhteen ja toistaiseksi minun tahtoni on ollut kovempi. Ruulla ei ole mitään vaikeuksia lenkkeillä eikä siinä lenkin jälkeenkään näy mitään hälyyttävää esim. ontumista tms. Topakasti se asioiden teon jälkeen kääntää mulle selkänsä ja on menossa takaisin väliaikasikotiin. Ruulla ei vaan ole tiedossaan että mulla on sattuu olemaan kokemusta hyvinkin päättävistä koirista :D. Hyväksi keinoksi ole tytön kanssa havainnut sen, että en edes vilkaise sitä kun jököttää, vaan reippaasti "mennään" ja kuljetaan eteenpäin. Välillä sitten pidetään haistelutaukoja ja sitten taas matka jatkuu reippaasti. Lenkin jälkeen koirat ovat saaneet juosta pihalla eikä Ruun jökötyksestä ole tietoakaan :). Todistusaineisto alla :).

 

Eilen kävin aamulla pari tuntia oikeissa töissä, ja pääsin lähtemään ja palamaan niin, että Ärrät jäivät ihan hiljakseen. Kotiin tultuani tällä oli ihan rauhallinen tunnelma eikä koirissa havaittavissa olevaa levottomuutta.

 

Tänään ohitettiin lenkillä yksi koira, kukas muukaan kuin sileäkarvainen kettuterrieriuros. Kohtaaminen aiheutti Reinolla yhden räyhn! mutta ei sen kummempaa. Sisälle tultuamme oli Reinolla vähän sellaista patsastelen tässä Oksille- fiilistä, jota ei siis ole aiemmin esiintynyt. Tilanne oli ohi oikeastaan kuitenkin sekunneissa.Todennäköisesti koirakohtaamisen jälkimaininkeja tai sitten alkaa Ärrien vieraskoreus poistumaan :D.

 

Tykkään kaksikosta kovin, vissiin tuollaiset tempperamenttiset koirat ovat mun juttuni :D. Sanonkin, että mulla on sellainen fiilis kun vahtisin kiehuvaa vesikattilaa: kiehu, kiehu mutta älä tule yli :). Ehdoton plussa rodulle myös helposta turkista.

 

Huomenna on ohjelmistossa Oksin jälkihommelit ja Ärrät pääsee treenitilalle. Nyt lähden nukkumaan musta-valkoisten kuumavesipullojen väliin :). Yötä!

 

 

Team Ärrä

                                                                     Ärrät

Team Ärrä, eli sileäkarvaiset kettuterrierit Ruu ja Reino, ovat meillä hoidossa. Hain kaksikon perjantaina ja aloitin samalla pienen lomapätkän. Tosin parina päivänä käyn tekemässä oikeita töitä muutaman tunnin verran. Toimintasuunnitelma oli sama kuin muidenkin hoitolaisten kanssa, eli aluksi Ärrien tavarat sisälle Oksin haisteltavaksi ja lähdin kaksikon kanssa kävelemään lenkin. Sen jälkeen Ärrät yksitellen sisälle ja portin taakse makuuhuoneeseen rauhoittumaan. Iltaruuan ja pienen lepohetken jälkeen käytiin Reinon ja Ruun kanssa kävelemässä vielä 1.5 tunnin lenkki. Yö sujui aivan niin kuin aiemminkin, Ruu nukkui vieressäni ja nyt Reinokin halusi yhteispetiin nukkumaan. Koirat vetelivät sikeitä tyytyväisenä samoilla paikoilla aamuun asti.

                                                      Reino haluaisi myyrämetsälle

Hoitokoirat ovat ruokinnan ja lenkityksen kanssa samassa rytmissä kuin Oksikin. Eli aamulla meillä herätään viiden ja kuuden välillä, pihalla aamupissit, ruoka, pieni ruokalepo ja lenkki. Ärrien kanssa on tarkoitus lenkkeillä paljon koska Reino tykkää kävellä ja Ruulla on menossa painotiputus. Neitokainen olikin jo hoikistunut sitten viime näkemän. Viikon lenkit vaihtelevat 3-4-kertaa päivä, ajallisesti  0.5-1,5 tuntiin. Lisäksi Ärrät ovat saaneet juoksuhepuleita pihamaalla. Sisätiloissa otettaan rauhallisesti. Iltaruoka syödään 18-19 välillä, ruokalepo ja iltalenkki. Nukkumaan rauhoitutaan yhdeksän maissa.

Hoitokoirat lenkkeilevät meillä oloaikansa meidän hihnoissa ja pannoissa. Tällä vältytään omien sotkemiselta sekä koen, että täällä maalla on mukavampaa kulkea pidemmissä hihoissa kuin kaupungissa on tarpeen. Hoitokoirilla on pannoissaan lätkät (avaimenperät) joissa on nimi sekä minun puhelinnumero hoitojakson ajan.

                                                            Ruu ja eriväriset apilat

Reino pääsi treenitilalle Aino-sakemannin häiriökoiraksi ja suoriutui tehtävästä hienosti. Ruu harjoitteli sillä aikaa autossa hiljaa olemista. Kaksikolla on hieman hankaluuksia jäädä yksin/kaksin ja jääminen aiheuttaa pienoisen hylkeiltä kuulostavan konsertin. Oksi ulvoo mielellään mukana :D, vissiin sympatiasta. Susi ja hylkeet :D.

                                                                    Ruu

                                                                     Reino

Meillä on vielä paljon yhteistä aikaa Ärrien kanssa edessäpäin. Katsotaan mitä keksitään puuhailla.
Näin rauhallinen tunnelma meillä oli eilen yhdeksän maissa aamulla aamulenkin jälkeen :).

Oksille on tehty namiruutua ja Ainolle tallasin 150 askeleen suoran jäljen pellolle. Molemmat suoriutuivat tehtävästään hyvin. Näitä on tarkoitus jatkaa tällä viikolla ja reenitilallakin käydään vaihtelevalla kombinaatiolla. Oksi on päässyt myös leikin myötä viihdyttämään sekä Ainoa että Boogie-rotikkaa viikonlopun aikana.

Team Töppikset

Corgi kaksikko Nella ja Rölli, alias Team Töppikset, olivat meillä hoidossa seitsemän päivää. Hain toppikset viime perjantaina ja mieluusti kaksikko mukaan lähti vaikka viime tapaamisestamme oli jo jonkin aikaa kulunut. Meille tullessa annoin töppiksien tavarat Oksille haisteltavaksi ja lähdimme Nellan ja Röllin kanssa kiertämään pienen metsälenkin. Sisälle toppikset tulivat niin kuin aiemminkin -reippaasti. Pienempi pissatuslenkki tehtiin vielä myöhemmin illalla. Ensimmäinen yö meni Röllin osalta hieman valvoessa, ne kissat, ne kissat.

Tein töppiksien hoitojakson aikana normitöitäkin kun tiesin niiden pärjäävän hyvin vaikka en paikalla olisikaan. Työpäiväni olivat kuitenkin normia lyhyempiä niin meille jäi aikaa pieneen puuhasteluunkin. Rölli oli kanssa treenitilalla häiriötreeneissä Ainon kanssa, ja koska Mister Big on hyvin ruokaorjentoitunut koira, ei sillä ollut heikkoakaan. Aino- sakemanni ei olisi vähempää poikaa voinut kiinnostaa :D.

Päivät kuluvat perusasioiden parissa eli lenkkejä ja seurustelua. Nellalla oli projektina kadonneen vyötärön metsästys mutta pitkiä lenkkejä ei voitu tehdä sen selkäongelmien vuoksi, joten tehtiin sitten 3 kertaa päivässä lyhyt metsälenkki. Pihalla koirat saavat puuhailla, ainoastaan liian rajusta painimisleikistä ja liian vauhdikkaasta takaa-ajo leikistä tuli huomautus, että "ei".  Röllin maha oli alkujaksosta löysällä, ilmeisesti raaka liha sekoitti sen mahan. Annoin Inupekt Fortea ja hain sille herkkämahaisen koiran nappuloita ja asia saatiin taas kuntoon. Nellalla oli omaat eväät mukana eli laihisnappulaa, josta täyttyy sanoa että tehokasta on varmaan. Nappula taitaa sisältää melkoisen määrän kuitua koska kakkaa Nella pukkasi jopa pariin otteeseen per lenkki. Oikein täytyi ihmetellä että sitä kakka mahtuukin noin pienikokoiseen koiraan niin paljon. No, nappulan tarkoitus on tehdä koira kylläiseksi eikä kajettua sen bodyyn joten ihan ymmärrettävä yhtälö.

Mitäs muuta... Oksi lotasi Ainon korvan vekin. Typerä juttu ja harmittaa minua vieläkin. Onneksi näyttää siltä että korva paranee hyvin. Koiran korvasta tulee kyllä kiitettävän paljon verta. Oksi sai jonkin aikaa sitten uudet valjaat, Ruff Wearin monitoimivaljaat, jotka ovat osoittautueet vallan hyväksi ostokseksi. Oksille on varattu kuun puolivälin paikkeille hieronta. Huomenna lähdetään Ninan kanssa ostosmatkalle Porvooseen- koiratarvikekauppaan supergrippi hihnoja etsimään. Oksilla on tiedossa riekuntaa Aino- kaverin kanssa ja huomenna tulevat myös uudet hoitokoirat :).