torstai 14. huhtikuuta 2016

Lähes kaksi kuukautta Sagailua


 Saga on ollut ilostuttamassa elämäämme nyt lähes kahden kuukauden verran :). Täytyy sanoa, että aika menee nopeasti ja ihmetellä sitä kuinka helppo koira Saga on ollut.

Sagan  ns.helppouteen vaikuttavat monet asiat. Oma koirakokemus: itsestään selvää että neljännen koiran kanssa tietää jo aika tarkkaan mitä haluaa ja mitä ei.  Kokemus haastavasta koirasta - kiitos Arco :). Rodun tuntemus, vaikka karkkareita ei aiemmin ole ollutkaan, vaikuttaa varmasti myös. Selkeä päämäärä koiran suhteen: mitä lajeja sen kanssa halutaan harrastaa ja mitä sitä kautta koiralle täytyy kouluttaa. Toki ei voi myöskään ohittaa sitä asiaa, että olin odottanut lyhytkarvaista versiota ja sitä kautta odotukset koiran suhteen olivat ehkä erilaiset. Sagalla oli meille tullessaan jo paljon asioita  halussa - kiitos näistä kuuluu kasvattajalle. Saga oli 99% sisäsiisti, se tiesi että yöt ovat nukkumista varten ja lisäksi se osasi rauhoittua kun mitään ei tapahdu. Asioita helpottavat  Sagan sosiaalisuus ihmisiä kohtaan, rakkaus ruokaan, innostus leikkimiseen taisteluleikkien muodossa, alustavarmuus ja ääniin reagoimattomuus. Sagalla on käytössä on/off nappi ja se haluaa seisoa eri tilanteissa omilla jaloillaan. Se ei ole suinpäin mihinkään rynnistävä vaan omaa harkita kyvyn. Kaiken kaikkiaan se on järkevä koira :).

Sagalla on voimakas oma tahto, joka tulee ilmi mörmötyksenä sekä junttapullailuna. Tyypillinen tilanne missä nämä ominaisuudet tulevat esiin on esim. sellainen jossa se halusi jatkaa ulkona oloa. Saga tulee kyllä kutsutakin sisälle, tai lähinnä ihmisen luo, ja näitä on palkattu namilla. Välillä vaan ei huvita. Käyt hakemassa se, otat syliin ja kannat sen sisälle. Saga mörmöttää. Joistain pihalta löytyneistä aarteista, lähinnä mutamöykyistä, se ei halusi luopua. Mörmöttää silloinkin. Sagan mörmöttäminen on erilaista kuin edesmenneen Arcon murina. Mörmöttäminen vaikuttaa paheksunnalta kuin taas Arcon murinassa oli selkeästi aggressiivinen sävy. Myös koirien elekieli on erilainen. Kasvattaja Mira sanoikin että murinaa (mörmöttämistä) tulee olemaan mutta siihen ei pidä millään muotoa reagoida, nämä eivät ole lapasia. Sagalla ei ole, ainakaan vielä ollut, minkäänmoista resurssiagressiivisuutta mitä Arcolla taas oli, ja mistä suurin osa sen murinoistakin johtui. Vaikka Saga ja Arco toisaalta muistuttavat toisiaan, omaamalla taistelutahdon ja saman tyyppisen rauhallisuuden, pidän niitä Sagan ihmisrakkauden perusteella aika erilaisina koirina. Terävyyttäkään Saga ei ole osoittanut olleenkaan samassa suhteessa. Voisi sanoa, että Sagassa on Arcon hyvät puolet. Olenkin miettinyt, että jos itselläni olisi ollut tämä kokemus Arcon kanssa, olisiko se ollutkin Sagan-tyyppinen koira...

Saga on kulkenut alusta asti mukanani töissä. Näin se on saanut kokemuksia kaupunkielämästä, päivittäin on tullut hihanharjoituksia ja rauhoittumisen vahvistamista sekä autoilua. Mikään näistä ei ole tuottanut Sagalle ongelmia. Sagan kanssa on harjoiteltu tähän mennessä istumista, irti oloa, luokse tuloa ja seuraamista. Se on ajanut pari helppoa jälkeä ja käynyt rakennusetsinnässä. Näin alkuvaiheen suunnitelmiin kuuluu tehdä pohjia BH-kokeeseen, jälkeen ja hakuun. Pitäisi vain itse pysyä ruodussa eikä tehdä sitä  ja tätä :). Joka päivä on pyritty tekemään jotakin hyödyllistä. Saga ei olekaan puuhastellut mitään luvatonta kotona tai muuallakaan. Häkit, huonekalut ja auto ovat pysyneet ehjinä ja kuosissa.

Oksi on ottanut pikkusiskon vastaan hienosti :). Pojan olemukseen on tullut sellainen "tämä on meidän pentu"-vaihde, joka on vaikuttanut Oksin suhtautumiseen muihin koiriin. Aino-kamun kanssa on otettu yhteen pariin kertaan, ikävä kyllä :(. Toivotaan että kaverusten välit palautuvat ennalleen kunhan Saga  kasvaa. Toki onhan Hessu Hopon elämä muuttunut aika tavalla, se on nyt perheen vanhin koira jonka tehtävänä pitää ruodussa varsin voimakastahtoinen peikkotyttö. Lisäksi ihmisten huomiosta on nyt kilpailemassa toinen, varsin hellyyttävä pikkupentu. Itse koen, että pennuntulo on tehnyt Oksille tietyllä tapaa hyvää. Ruoka on nostanut arvoaan pojan silmissä, samoin jos treenit eivät huvita, voi toisen avulla kasvattaa kateusefektiä ;). Olen myös sitä mieltä, että ihminen ei koskaan korvaa koiralle koirakaveria. Jos meillä on talossa Hessu Hopo, niin nyt on myös  Minni Hiiri  ;), joka järkevän ja topakkana pitää  mahdollisesti tulevaisuudessa Hessun ruodussa.


Miksi Sagasta tuli Saga? Saga-nimi on ollut jo vuosia varattuna mun eläkeiän pitkäkarvaiselle hollanninpaimenkoira nartulle. No, niin kuin on jo todettu, elämä ei aina mene niin kuin on suunnitellut näissä koira-asioissakaan :). Karkkarinpentua kysyessäni kasvattajalta olin jo mielessäni päättänyt, että jos pennun vaan saan, niin siitä tehdään Saga :). Saga nimi juontuu lapsuuteni hoitopaikan mustasta keskikokoista villakoira nartusta, Saagasta. ko. koira oli elämäni ensimmäinen kosketus koiriin ja varsin positiivinen sellainen. Taisin olla kolmen tai neljän vanha, kun minua silloin tällöin hoiteli Outi, joka perheen koira Saaga oli. Usein miten vietin aikaa Outin vanhempien Sirkan ja Jukan kanssa, sekä tietysti Saagan. Saaga oli varsin kiva koira ja höveli, antoi syödä ja juoda samasta kupista. Saagan kanssa kun tuli usein leikittyä, kuinkas muuten, koiraa :D. Saagaan liittyy myös omat valkoiset kumisaappaat, Outilla oli samanlaiset mutta keltaiset :).



Millainen on karkeakarvainen hollanninpaimenkoira? Mitään syväluotaavaa en osaa sanoa näin lyhyen tuttavuuden perusteella. Kokemustahan minulla ei ole kuin Sagasta. Saga menee kyllä siihen mielikuvaan mikä minulla harvojen näyttelyiden perusteella karkkareista on. Mikään sinne tänne sinkoilija se ei ole, eli enemmän rauhallinen kuin äärivilkas. Ääniskaala sillä on laajempi kuin pitkäkarvalla, ei kuitenkaan piippaa.

Ehdottomasti positiivisella, operantilla ehdollistamisella koulutettava. Saga ei kestä tai sanotaanko, että se ei tykkää yhtään, fyysistä manipuloimisesta. Se rupeaa jäkittämään  jos sitä käsipelillä yrittää jotain saada tekemään. Selkeästi se oppii parhaiten kuin oivaltaa asian itse, silloin ei edes toistoja tarvita kummemmin. Varmaankin yksilökohtaista mutta turhautuessaankaan Saga ei rupea härväämään, se enemmin istuu tai seisoo :D.

Terveysjuttuissa ehkä silmä- ja luustoviat tulevat ensin mieleen. Valitettavasti karkkareita on maailmanlaajuistesti vähän. Saa nähdä onko karvamuunnoksella tulevaisuutta jos risteytyspentuita ei tulevaisuudessakaan tehdä. Tosin ymmärrän nyt miksi esim. karkkari x lyhyt risteytystä kannattaa miettiä tarkkaan.

Samanlainen kuin pitkäkarva mutta kuitenkin erilainen :D. Ota siitä nyt selvää. Varmasti enemmän yksilöeroja kuin karvamuunnoseroja. Suojelukoirana en karkkaria nää ollenkaan, vielä huonommin kuin esim. pitkäkarvan. Mutulla väitän, että juurikin pitkäkestoiseen, itsenäiseen työskentelyyn sopiva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti