"Varmaan hyvä vahti- tuo tuommoinen" :D

Kirjoitellaanpas tänne kuulumisiakin kuvien lisäksi. Maanantaina ajeltiin takaisin Karigasniemelle, yövyttiin taas Sulaojalla. Telttakin pystytettiin mutta sää näytti niin sateiselle, että yövyttiin koko revohka autossa. Arco pääsi nukkumaan isoon sänkyyn porukoittein väliin ns. herroiksi, Kepa nukkui jalkopäässäni niinkuin yleensäkin ja Oksille opetettiin oma paikka, jonka se suhteellisen hyvin omaksuikin. Välillä pikkupojan piti päästä minun ja Kepan viereen nukkumaan mutta yö meni Oksin osalta kaikesta huolimatta paremmin kuin osasin odottaa.

Aamulla lähdettiin kävelemään Karigasniemen Ailigakselle. Tunturi on noin 620 metriä korkea ja siellä en itse olekaan aikaisemmin käynyt. Rinteet olivat sen verran kivikkoiset ja jyrkät, että taivallettiin mastonhuoltotietä pitkin. Maisemat olivat hienot, Norjan tunturit näkyivät niin Lakselvin tien varresta, että samalta suunnalta kuin Nuvvuksenin tuntureille. Paistuntureiden paliskunnan poroerotuspaikka näkyi sekä Kevon patikkareitin alkupää Ailigaksen päälle.

Matka oli yllättävän rankka vaikka kilometrjä ei kertynyt 13 kilometriä enempää. Autolle tultaessa Oksi sai otsikossa olevan huomautuksen eräältä paiskunnalta, joka oli parkkeeranut autonsa meidän viereen. Sen verran hikinen keikka oli, että piti käydä suihkussa autossa. Yötä myöten ajettiin Tenon tietä lähelle Utsjokea Yläkönkäälle, jossa yövyttiin autossa. Suunnitelmissa oli käydä myös Utsjoen Ailigas-tunturin päällä mutta säät eivät suosineet, koiratkin taisivat olla sitä mieltä, että edellinen reissu oli sen verran rankka, että eiköhän vaan huilita. Ajeltiin Nuorgamissa ja palattiin Utsjoelle yöksi. Torstaiaamuna lähdettiin ajelemaan tänne Saariselälle. Perjantai oli ns. huoltopäivä ja eilen käveltiin sellainen 10 kilsan lenkki ja paistettiin välillä makkaraa Prospektorin kaivoksella.

Arco on jaksellut yllättävän hyvin ja Kepa on ok. Oksia vaivaavat anturoiden ohut iho, joka tuntuu hiertyvän helposti auki, joten tänään on tehty vaan pissatuslenkkejä. Huomenna ajellaan Posiolle ja loma täällä pohjoisissa lähenee loppuaan.

Utsjoella

 Yläkönkäällä

Utsjoella, taustalla Tenon silta Norjaan

 Ryhmä Rämä

 Utsjoki laskee Tenoon

Ryhmä Rämä rähmällään autossa

Ruskaa ihastelemassa Karigasniemen Ailigas -tunturilla

Näkymä Muotkatuntureille

Laajaa Lapin maan ruskaa ihailemassa

Taustalla Norjan tunturit

Arco Lapin ruskan lumoissa

Oohh, mitkä maisemat!

Kepa tähyilee poroja

Lepohetki Ailigakselle mennessä ....

... ja palatessa huipulta

Nuvvus Ailigaksen reissu

 Nuvvus Ailigakselta avautuu uskomattoman upeat maisemat

 Lepohetki evästelyn jälkeen

 Oksi-poika

 Oksin jalkakarvat ovat kuin kreppiraudalla kiharretut

 Nuvvus Ailigaksen rinteen ruskaa

 Arco

 Kepa

 Oksi

 Hellyyshetki

Ilta saapuu ja teltta kutsuu

Sulaojan maisemissa

 Poron luuranko kiinnosti enemmän meitä kuin koiria

 Taustalla siintävät Muotkatunturit

Taustalla Karigasniemen Ailigas 

 Lepohetki, kohta tulistellaan

 Utsjoella on jo nyt ihana ruska

Pielpajärven reissu

 Puntsijärven rannalla

 Puntsijärven laavulla

 Pielpajärven erämaakirkko

 Kohta tulistellaan

Kohta ollaan autolla

Pielpajärvi, Sulaoja ja Nuvus Ailigas

Palailtiin eilen takaisin kämpille kierrokselta. Käveltiin tiistaina Inarissa Piepaljärven erämaakirkolle, jossa jostain syystä ole koskaan käynyt, vaikka aikasen monessa paikassa on tällä tullut käveltyä. No, asia tuli korjattua. Maasto oli mukavan tuntuista, ainoastaan polku oli paljosta kävelystä kulunut eli kivikkoinen ja juurinen. Mukavia maisemia, lähinnä järvisellaisia. Tuntui olevan aika suosittu kohde, joten oli muitakin kävelijöitä paikalla.Koirat meinasivat saada halvauksen joka kerta kun vieraita ihmisiä saapui "meidän" leiripaikkaamme. Tää on joka kerta ihmeellinen juttu vaikkakin ihan ymmärrettävä, jos me ollaan asetuttu johonkin ja siihen tulee vieraita, koirat vetävät herneet nenään. Mutta jos paikalla on jo vieraita ihmisiä kun me siihen tulemme, niin ovat ihan hissun kissun. No, ei kauhen kivaa toppuutella tuota keuhkoamista mutta saadaanpahan olla ihan ominemme tulistelmassa jos sitä halutaan :D.

Paluumatkalla autolle Kepa satutti jalkansa hypättyään puuta vasten. Kynnen viereen tuli nirhauma, josta vuosi vähän verta. Havaittiin asia vasta autolla vaikka katseltiinkin, että jotain taisi tassulle tapahtua. Ajeltiin vielä tiistaina Karigasniemen tien varten parkkiin, lähelle Sulaojaa, josta lähtee Kevon patikkareitti. Arco pääsi nukkumaan porukoitten autoon yöksi ja me Oksin ja Kepan kanssa nukuttiin teltassa. Kepa on tottunut telttailija mutta Oksi oli hämmenyksissään moisesta. Molemmat koirat saivat yöksi päällensä BOT:n vuorillisen loimen. Yö meni joten kuten. Oksi ihmetteli ohi kulkevien autojen ääniä ja taisi kettukin käydä telttaa haistamassa, koska pikkupoika oli sitä mieltä, että jokin pelottava vaanii yhdessä teltan kulmassa ja änkeytyi ihan Kepan viereen nukkumaan.

Aamulla odoteltiin sään selkenemistä ja lähdettiin sitten Sulaojan maastoon kävelemään. Pyörittiin siellä täällä reilu viisi tuntia ja ihailtiin hienoa ruskan alkua ja maisemia. Seuraava yö vietettiin samassa paikassa. Se menikin huomattavasti paremmin kuin ensinmäinen, Oksikin nukkui hyvin.

Torstaina kasattiin leiri ja ajeltiin Tenon tietä Nuvukseen. Jätettiin auto parkkiin ja lähdettiin kapuamaan Ailigas-tunturille. Sama juttu tehtiin viime kesänäkin, Ailigakselta avautuvat yhdet Suomen hienoimmat maisemat. Ja onhan tämä ympäristö lapsuuden kesämökkimaisemia. Poroja oli liikkeellä tunturissakin paljon, joten saivat
koirat sitten niitä haukkua.

Seuraavaksi yöksi ajettiin Mieraslompoloon Utsjoen ja Kaamasen välille. Utsjoella on tulossa hieno ruska, huomattavasti parempi kuin tänne Saariselälle tulee. Meinattiikin suunnistaa vielä sinnepäin lähipäivinä.

Tänään on satanut vettä koko päivän, joten ollaan vietetty ns. luppopäivä pissalenkityksineen. On muuten eka sadepäivä loman aikana, muuten ilmat ovat suosineet.

Kepan tassua on hoidettu Betadinella ja Bacimysin-jauheella. Ei näytä vaivaavana kävelyä, Oksin anturoita on hoidettu hunaja+aloesuihkeella. Ei näytä Oksiakaan vaivaavan, joten ei huolta.

Mitään tämän kummenpaa ei koirien kanssa olla hommailtu. Oksin kanssa ihan pientä istu-maahan juttuja. Lähinna ollaan kesitytty siihen, että pikkupoijasta kasvaisi reissu-ja patikkakoira. Eli ei ihmisen takaakiertoja vaan ohitus aina vasemmalta, odotus-käsky, teltassa yöpymistä ja asuntoautossa matkustusta ja sinne rauhoittumista yms. mitä reissukoiran tarvitsee osata.
Kuvia reissusta tulee kohta....