Kultainen Arco 8.v.

 Kukapa olisi uskonut...Arcolle tuli tänään 2.3.2014 kahdeksan vuotta elämänmittariin :)

                                          Alla kuvasarjaa pojasta tänä aamuna Aitomäessä

 

 

Yksi kevätpäivä

Tänään oli oikein keväinen, aurinkoinen ja lämmin päivä, joka vietettiin koirien kanssa ulkona. Arcon kanssa tehtiin lenkit aamupäivällä ja illasta. Kepan kanssa käytiin päivällä parin tunnin lenkillä ja vielä illallakin tehtiin pieni lenkki. Oksin kanssa hihnailtiin kolmesti, osa omalla pellolla lähellä pysymistä auto ja koiranhaukunta häiriön alla. Yksi lenkki käytiin kävelemässä hiekkatiellä ja totesin että ihan vierestä ajavat autot saavat pojan vielä pyörryksiin. Heti jos välimatkaa autoihin on hiemankin enemmän Oksi antaa niiden olla. Lisää harjoittelua kehiin siis. Lenkillä oikein havahduin siihen kuin suuri Oksi onkaan, kasvaakohan se vielä :D. Voimaakin koirassa on kuin pienessä kylässä ja muutamassa taajamassa, ja juuri tämän takia hihnakäytös pitäisi saada ihan priimaksi.

 

Alla kuvasarja poikien leikeistä

 

 Viime yö meni vähän niin ja näin. Utin varuskunnan sotamiehet olivat yömarssilla, ja Oksi oli aivan varma, että meillehän ne pyrkivät. Poika vahti ikkunassa ja kävi välillä pyörähtämässä mun sängyn vieressä, että "tuu nyt kattomaan, jotkut hiippailevat yöaikaan ulkona". Naapurin koirat olivat taas omalla tahollaan varmoja siitä, että solttupojat pyrkivät heille. Jonkinmoisen härdellin marssijat siis saivat aikaiseksi. Meillä meno rauhoittui kun laiton portin makkarin oven eteen niin että Oksi ei päässyt ikkunaan ihmettelemään. Arco murahteli silloin tällöin mutta ilmeisesti ikä ja viisaus kulkevat käsi kädessä, että se ei kokenut että moisesta tarvitsisi laittaa täys hälyytys päälle.

Oksi tykkää kuljetella palloa sisällä ja sitä mieltä että pallon sopii odotella vieressä sapuskatuokion ajan.

 

 Oksi on nyt syönyt kuurina biotiinia ja sinkkiä, ja näyttäsi siltä että karvattomat alueet silmien ympärillä häviäisivät pikkuhiljaa. Annoin eilen koirille iltaruuaksi kalkkunankaulat ja Oksi alkoi yöllä kovasti rapsuttelemaan. Tiedä sitten voisiko vaikuttaa noin nopeasti mutta epäilys on kova sen suhteen, että kalkkuna ei pojalle sovi. Oksin siedätyshoitodropit ovat saapuneet ja huomenna on aika eläinlääkärille. Koira saa ensimmäisen pistoksen ja katsotaan reaktiot siihen. Korviin kurkataan myös.

 

Voihan Kebneläinen sentään...Mulla on vahva epäilys siitä että Kepan hämäränäkö on huonontunut. Täällä ei metsässä ole juuri ollenkaan lunta ja nyt muutamana iltana lenkillä Kepa on metsässä ollut kovin kummallisen oloinen. Lähinnä se on ollut menossa aina siihen suuntaan mihin otsalampun heikko valo osittaa tai sitten se on halunnut kävellä ihan mun takana ja ollut muutenkin sellainen perässä vedettävä. Tänään päivälenkin päätteeksi käveltiin toi iltalenkin osuus kun halusin nähdä miten se sillä valoisana aikana käyttäytyy. No, oli kuin eri koira. Nyt iltalenkillä sitten höpöttelin sille kaikenmoista metsäosuudella ja käveli paljon paremmin kuin aikaisemmin ilta-aikaan. Silmätarkkiaika on sille saatava tai sitten täytyy ajella Lappeenrantaan silmälääkärin tykö.

 

 

 

                                                 Nenättelyä Oksin ja Arcon välillä.

 

Tällaisen ulkoilupäivän päätteeksi on hyvä käydä nukkumaan, esimerkkiä antamassa Oksi ja Noorus.

Ruokajuttuja ja häiriöeläin

 

Tänään herättiin jo puoli kuudelta ja ennen yhdeksää olin Valkealan ABC:llä hakemassa koirille täydennystä Kennel Rehun autolta. Auttelin  yhtä vanhempaa pariskuntaa kantelemaan heidän tilauksiaan heidän pakettiautoonsa. Heillä on kuulemma tiibetinmastiffi/t, ja vasta jälkikäteen mutulla hoksasin että ko. pariskunta on tuonut ko. rodun Suomeen joskus 1980- luvun alkupuolella.

 Harmitti vähän, että en jäänyt rodusta kyselemään mutta toivon että tavataan joskus tulevaisuudessa samassa lihajonossa. Laumanvartijarotuiset koirat ovat yksi mielenkiinnon kohteeni.

 

 Tmi Oksin kotiavun kanssa sulatettiin keittiön pakastin. Oli siinä pojalla hommaa kun piti tämän tästä käydä katsomassa sulavaa jäätä. Olin tilannut naudan jauhelihaa, hevosta ja maksaa sekä luumursketta, ajanvietteeksi potkaluita. Lisäksi vielä pellavaöljyä, tattaria, lohiöljyä ja merilevää. Nyt on pakkaset pullollaan koirien sapuskaa. Soseutin pari litraa kasvissosetta ja keittelin broilerin sydämiä palkkioherkuiksi.

 

    Tämän lähemmäs nukkuvaa Arcoa ei juuri kannata Nooruksenkaan kuvitella pääsevänsä.

Tehtiin toiminimen kanssa lumitöitä yhdessä niin että käskytin Oksin kävelemään vieressä kun lykin lunta. Tottelevaisuudesta sai palkkioksi heitetyn lumipallon.

Oksi ja Kepa päikkäreillä

 

Illalla lähdin Oksin kanssa tuohon meidän pellolle reenaamaan hihnakäytöstä, lähinnä sitä että koira kävelee löysällä hihnalla mun vieressä. Hienosti meni, niin kuin on mennyt aikaisemminkin. Autokin poika jo jättää jätä-käskyllä huomiomatta.

 

 Ihan lähellä pihaa huomattiin jonkun eläimen pyörivän paikallaan ja koska kiinnosti meitä kumpaakin niin mentiin lähemmäs. Oksi oli vallan innostunut mutta suu pysyi kyllä kiinni, mikä oli huomattavan positiivista. Eläimestä ei oikein ottanut selvää, isompi kuin hiiri, karvaton häntä, joten päädyin rottaan (täytyy varmaan googletella että mikä otus se oikein oli, musta sillä oli pidempi turkki kuin normirotalla). Käskytin sitten Oksia että jatketaans matkaa. Hienosti poika lähti mukaan ja tultiin portille- ja mikäs se siellä meidän perässä, hyvin päättäväisesti, juoksee. Meinasi tulla samalla portin avauksella pihalle mutta laitoin portin kiinni niin otus pujahti sitten lauta-aidan välistä pihan puolelle.

 

Siinä sitten ihmeteltiin toisiamme, Oksi olisi mielellään mennyt tekemään tuttavuutta. Otus ei kyllä pelännyt koiraa eikä minua. Vein Oksin sisälle ja palasin katsomaan että näkyykö vierasta, ei näkynyt. Olen kyllä seurannut koirien toimia pihalla jonkun viikon verran ja tullut siihen tulokseen että pihapiirissä pyörii Jokin. Varsinkin Arco on ollut erityisen kiinnostunut tietyistä paikoista ja on aina halunnut tarkistaa navetan sisältäkin. Taas kerran on tullut todettua että luota vaan niihin koiriin ja niiden käytökseen.

 

 Mitään syömistähän meillä ei navetassakaan ole minkäänmoiselle otukselle mutta antaahan aidattu pihapiiri kyllä suojaa esim. ketuilta. Ja joo, rotista olen kyllä haaveillut, niistä lemmikkisellaista, ovat vaan erityisen oppivaista porukkaa...Mutta en nyt oikein ajatellut, että sellainen pihapiirissä asustaisi. No, seuraillaan asiaa ja tehdään tarvittavat toimet jos on tarpeellista.

 

Häiriö oli kyllä Oksille vähän turhan vaikea ja kohtaaminen liian pitkäkestoinen mutta harjoituksia jatketaan huomenna.

Taistelu peiton herruudesta

 

 Meillähän on se huono tapa että koirat saavat nukkua sängyssä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että allekirjoittanut jakaa sänkynsä kahden koiran ja yhden kissan kanssa. Arco harvoin sänkyyn hinkuaa kun inhoaa sitä, että siihen koskee joku kun se nukkuu. Joku voi olla toinen koira, ihminen tms. häiriö.

Ollaan aika tapojemme orjia, joten nukkumaan käydään lähes poikkeuksetta yhdeksän maissa. Koirat ovat saaneet loimet niskaan ja kun olen levittänyt sängyn, siellä on alta aikayksikön yksi kissa mun hienolla muotoilulla tyynynyllä, yksi koira on vallannut muut tyynyt ja yksi koira on asettautunut peiton päälle. Melko merkillistä mun mielestä ja yritän sitten mahtua joukkoon... Saattaa olla että jossain vaiheessa saan peiton itselleni mutta silloin ei kannata poistua sängystä minnekään tai peli on menetetty.

 

Pojat kähäyttivät yhteen viime viikolla pihalla. Tilanne tuli taas nopeasti leikin tiimellyksessä. Kuului vain kun jompikumpi vinkaisi ja samalla alkoi rähinä. Arco painui maahan makuuasentoon, joten luulen että se oli vinkaisija ja selkään sattui. Oksi oli kovin polleana ja sainkin sen pannasta sitten hilattua kauemmas. Laskin Arcon sisälle ja se menikin maate olkkariin. Kovasti elein rauhoitteli Oksia joka kävi useamman kerran sen luona patsastelemassa että "joku jäi vähän kesken". Käskystä jätti kyllä Arcon rauhaan ja tilanne siitä sitten tasoittuikin nopeasti.

 

Arcolla on jo muutama harmaa kulma-ja viiksikarva.

 

 

Arco on ollut muutenkin normaalia kärtympi, rähähti ulosmeno tilanteessa Kepallekin. Tätä se ei koskaan aiemmin ole tehnyt. Selvästi se hermostuu tilanteissa joissa kokee että sitä tönitään jne. Makuuasennosta ylösnousemiset ovat olleet Arcolle selvästi hankalia, peräpää ei oikein meinaa aina tulla mukana.

 

Kepa kävi hieronnassa. Pientä jumia keskiselän kohdalla. Hieroja löysi hännän tyvestä patin jota koira selvästi aristi. Tilannetta seuraillaan. Seuraava hieronta tytysyllä on kuukauden päästä. Kepa on lihaksistoltaan selkeästi paremmassa kunnossa kuin Arco.

 

 

Onneksi, onneksi Oksin valtava kylkien rapsuttaminen on vähentynyt huomattavasti. Kovat kutisevat ja niitä on putsailtu. Allergiasiedätys droppi ei ole vielä tullut. Tiedä sitten mistä kutina johtui, kovista pakkasista vai mistä. Luin eräästä kirjasta että liian lihapitoinen ruoka aiheuttaa verenpainetta koiralle ja saattaa myös lisätä ihon kutinaa.

 

 

Oksin kanssa ollaan tehty edelleen lähellä pysymisharjoituksia sekä jätä harjoituksia. Vaikuttaa hyvältä, ehkäpä mulla joku päivä on hienosti vieressä kulkeva koira joka ei hinkua autojen perään eikä kuumene toisista koirista.Samaten ollaan reenattu pallon luovuttamista käteen. Toimii tosi hyvin.

 

Kolmen kopla

 

Ja lopuksi yksi mun suosikki kuvista- hyvänmielen kuva. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa voisi sanoa että kuvasta välittyy Oksin syvin olemus :)

Kuulumisia talven keskeltä

 

Laitetaan tämän postauksen alkuun kuva Nooruksesta, joka siis tuli 15-vuotiaaksi tammikuussa.

 

Hevosillahan lasketaan vuodet aina joka vuoden alusta ja tätä tapaa vois varmaan soveltaa tuohon meidän undulaattiinkin. Eli Heikille tuli ikää, vai voisiko paremminkin sanoa että meillä asumisikää 14 vuotta. Tammikuussa se meille muutti aikanaan, Ville kaverista on jo aika jättänyt useampi vuosi sitten mutta sinnikkäästi tuo Heikki vielä porskuttaa. Ihan huippukunnossa lintu ei ole mutta syö, juo ja liikkuu vielä. Usein iltaisin innostuu jopa seuraamaan telkkariohjelmia ja niitä kommentoimaan. Linnut ovat mielestäni tosi mukavia mutta tarpeellisten tilojen saaminen normaalikotiin niille on haasteellista. Joten meille ei ole lintuja enää tulossa, ainakaan näillä näkymin.

 

Me ollaan puuhailtu koirien kanssa normijuttuja. Eli lenkkeilyä ja pientä puuhastelua. Oksin kanssa ollaan ns. vedetty tiivistahtinen mielentila- ja hihnakäytössetti. Ollaan edetty sen verran että into on pysynyt yllä. Tarkoitus on ollut saada koira rauhalliseen mielentilaan lenkille lähdössä. Oksilla kun tuppaa olemaan intoa enemmän kuin tarpeeksi. Välillä itseni jopa huvittaa kun  toiset yrittävät saada koiralleen lisää intoa ja meikäläinen yrittää saada koiraa vähemmille kierroksille. Oksiahan ei voi sanallisesti kehua juuri yhtään, kun se vallan innostuu moisesta kiitoksesta. Nyt ollaan tilanteessa jossa koira selkeästi ymmärtää, että rauhallinen, stoolainen tyyneys olisi se tavoite :), niin portin takana, valjaita laittaessa, sivulla kävelemisessä, portista ulosmenossa jne.

 

Jätä-käsky on hyvin Oksilla hallussa ja toimii nyt 100% kissojen kanssa. Ja Karikin on jo oppinut käskyä käyttämään :). Muutenkin ollaan sopivissa tilanteissa reenattu peruskotikoiran käskyjä esim. maahan-odota settiä.

 

Arco on käynyt neljästi hierojalla. Oikea puoli oli selvästi enemmän jumissa. Lihaksisto on hieman hävinnyt koiralla verrattuna edellisiin hierota kertoihin mutta on tyypillistä kait ikääntyville koirille. Arco reagoi selkeästi nivelten manipulointiin joten hierojan mukaan sillä saattaisi olla takajaloissa nivelrikkoa. Arcon etuna on selkeästi erittäin hyvä etupää, jonka ansiosta se on tuollaisessakin kunnossa. Kipulääke on ollut katkolla ihan siitä syystä, että olen halunnut katsoa kuinka Arco ilman sitä pärjäsi. No, ei pärjää, ylös noustessa alkoi valittamaan ja viime kerralla murrasi hierojalla kun takajalan varpaita manipuloitiin.. Päivä kerrallaan mennään kipulääkettä syöden jne...

 

Kepalla on hieroja ensi viikolla. Siitä tuskin mitään erityistä löytyy mutta hyvä sen on ainakin kerran vuoteen kopeloida läpi.

 

Oksi on tarkoitus käyttää hierojalla myöskin. Oksin selkä ja ym. viralliset lausunnothan ovat nyt Kennelliittosta tulleet eli sekä on ok/puhdas ja lonkat B/B ja kyynärät 0/0. Olen erittäin iloinen näistä. Kutinaa on Oksilla ollut kovasti kovien pakkasten aikana, mikä ei ole ollut kiva. Tosin nappuloiden poisjättäminen on selkeästi auttanut kuonon rapsutteluihin. Toivotaan että saataisiin ihoon kostetutta jotta pikkupoikaa ei kutittaisi.

 

Uusia kuvia ei ole juuri tullut otettua. Mukavaa että päivä on alkanut pitenemään :)

Noorus 15.v. ja muitakin kuulumisia

Noorus-kissamme täytti nyt alkuvuodesta 15-vuotta. Sillä alkaa ikä näkymään jonkin verran liikkumisessa, lähinnä hyppyjen osalta, mutta aika teräspappahan se on ollut kun ottaa lähtökohdat huomioon.


Nooruksen hankkiminen meille on oikeastaan malliesimerkki millaisesta paikasta eläintä ei kannatta hankkia/ostaa. Mitenkään suin päin ei eläintä meille hommattu, jo silloin mietittiin kissan ja koiran välillä, että kumpi olisi siinä tilanteessa parempi. Asuttiin alakoulun yhteydessä ja tuumittiin, että koira voisi herkemmin häiriytyä käytävässä juoksevista lapsista ja pihalla kuuluvasta metelistä. Kissa tuskin niinkään.


Silloinen työkaverini oli ostanut kissan ilmoitustaululla olleesta kissapentueesta. Tästähän minäkin sitten innostuin, että ostetaan kissa samasta paikasta. Soiteltiin myyjän kanssa pariin otteeseen ja puhelimessa kaikki vaikutti olevan ihan ok. Hän kertoi että toisessa pentueessa olisi oikein meille sopiva tyttöpentu mutta toki voisimme vielä paikanpäällä vaihtaa jos ko. pentu ei meitä miellyttäisi.


Sitten päivänä eräänä ajeltiin kissanpentuamme hakemaan juuri ostetun kissankopan kanssa. Paikka oli maaseudulla ja oli lievästi sanottuna mielenkiintoinen. Työkaveri oli paikasta jo vähän varoitellutkin...Kissoja oli pilvin pimein ja pihalla juoksi nuori dobermannin pentu. Vähän arvoitukseksi jäi, että asuviatko myyjä ja hänen tyttärensä talossa itse vai säilytettiinkö siellä vain eläimiä. No, myyjän suosittelema pentukissa sitten lähti mukaamme, en silloinkaan ollut sitä mieltä että juuri minun pitäisi  päästä valitsemaan meille muuttava pentu. Uskoin siis myyjän puheisiin.


Viikon sisällä paljastui että Noora-kissamme ei ollutkaan tyttö. No, eihän sukupuoli kissaa pahenna mutta nimi kyllä piti muuttaa. Noorus kärsi aika kovista mahavaivoista pentuna, sitä tuskin oli rokotettu ja luovutusikäkin taisi olla alhaisempi kuin 12 viikkoa. Mukava kissa siitä sitten kasvoi, ihan niin suureksi se ei kasvanut kuin tassut antoivat odottaa mutta mitäs pienistä.


Jälkeenpäin kuulin, että ko. kissankasvattajalla kävi eläinsuojeluyhdistys eläinten oloja tarkkailemassa. Eikä kasvattaja ollut tuntematon myöskään rotukissayhdistyksessä, josta seuraavaa kissaamme hankkiessamme olin yhteydessä...


No, sitten koiriin. Oksin lonkka ja kyynärkuvalausunnot tulivat Kennelliitosta, B/B ja 0/0, olin tuloksiin oikein tyytyväinen. Selkälausunnosta ei ole vieläkään kuulunut mitään. Oksi hinkkailee vielä leukaansa mutta olisiko ihan himpun verran vähentänyt... Korvat ovat vielä huonot eli rapsuttaa yms. Höh! Niitä ollaan putsailtu mutta täytyy varmaan käydä näyttämässä Tuulikille jossain vaiheessa.


Arco kävi viikko sitten hieronnassa. Oikea puoli oli jumissa enempi ja takapää kanssa. Etupäässä ei jumituksia. Huomenna on seuraava hieronta. Hieroja-Jonna sanoi heti Arcon nähtyään että onpa se laihtunut. Koira oli siis edukseen :).


Koirien kanssa olla tehty keittiöhömppää ja Oksin kanssa vielä lisäksi vaihtelevat määrät päivittäin lähellä pysymistä hihnassa. Mulla on siis ollut muutama lomapäivä.


Olisin laittanut kuvia mutta bloggeri kiukuttelee...

Päivän puuhailut ja silmiä pimeässä

 

 Aloitetaanpas postaus Oksin aamupissikuvalla, jotta totuus koirapidosta ei unohtuisi. Näitä perushommiahan tää koiranpito loppujen lopuksi on, vaikka itseäni vaivaa lähes kokoaikainen riittämättömyyden tunne siitä, että koirien kanssa pitäisi jotain erityistä ja tavoitteellista harrastaa.

Aika paljon olen viimeaikoina pohtinut myös sitä, että millainen mahdollinen seuraava koira olisi...
Ajatushan ei ole mitenkään ajankohtainen mutta tulee aina pohdittua kaikkea. Holsku narttu on ehdoton ykkössuosikki mutta olen myös miettinyt rescue vaihtoehtoa, joko kotimaista tai ulkomaista. Olisipa siinä ehkä noista käymistäni kursseista jotain hyötyäkin, jotenkin. Näyttelytoiminta tai tavoitteellinen harrastaminen ei oikein tunnut omalta jutulta, enemmänkin itseäni kiinnostaa koirien käyttäytyminen yms. jutut. Paljon olen pyörinyt eri yhdistysten sivuilla ja seurannut myös kotimaan kodinvaihtajia. Äitini tosin ehdotti että ottaisin samasta yhdistelmästä, mistä heidän koiransa on, bordercollien. No, vaihtoehto tuokin mutta olisi ajankohtainen todennäköisesti ihan liian pian, kun olen mielessäni sitä mieltä seuraava koira on ajankohtainen vasta sitten kun koiria on talossa enää kaksi tai yksi. Kaikkien pohdiskelujeni päätteeksi päädyn kuitenkin erittäin todennäköisesti siihen holskuun :D.

                                 Arco aamulla tarkastamassa että navetan takana on kaikki ok.

"Joo, joo, äiskä. Mä tuun ihan tuulispäänä..."

 

Tänään kävin lenkillä erikseen Arcon ja Kepan kanssa. On se kummallista että hiekkatietkin voivat pysyä luistinratana. Oksin kanssa tehtiin lähellä pysymisharjoituksia tossa omassa pihassa. Kriteerinä oli että hihan ei saanut kiristyä ja katsekontakti piti olla. Kierreltiin pihalla ja tein paljon käännöksiä nopeassa tahdissa. Saatiin tehtyä myös useampi jätä-käsky autojen suhteen samoin kuin pyysin jättämään eli kääntämään pään pois ja katsomaan minua kun häiriönä oli naapurin lapset sekä haukkuva koira. No, etäisyyttä oli paljon ja siksi se niin helppoa olikin :). Oksi on kaikesta rimpulamaisuudestaan huolimatta äärimmäisen vahva koira, joten tonne jäiselle tielle ei tehnyt oikein mieli lähteä lenkkeilemään sen kanssa kun on ne Icebugitkin ostamatta.

                     "Katsotaan ensin vasemmalle että mitä siellä tapahtuu ja sitten oikealle..."

Sisällä tehtiin koirakokeita ja keittiöhömppää. Eli aloitettiin nallen pyörittämisellä. Tarkoitus oli saada pehmonalle kuonolla pyörittämällä eteenpäin. Aloitettiin sheippamalla eli eli ensin kuonolla kosketus ja siitä sitten kriteeriä nostamaan. Jokainen koira teki 3x5x2 sessiot. Homma jäi vielä vaiheeseen.

Seuraavaksi kaivoin esiin Nina Ottossonin suunnitteleman koirien älypelin, jonka olen joskus Arcolle pentuaikana ostanut. Pelissä pitää kantta pyörittää niin että siinä oleva reikä osuu namikoloon, ja sitten saa herkun suuhunsa. Jokainen koira sai tehdä kolme settiä. Hämmästyksekseni Kepa oli tässä suhteellisen taitava, siinä missä pojat ottavat tassut helposti kaveriksi, tytsy pyöritti kantta nenällään. Pätevä tyttö.

Sitten eläinkokeisiin. Oksi olisi kovin mielellään etsinyt nameja huushollista niin ajattelin että tehdään sitten oikein hajujuttuja. Ei mitenkään oppikirjojen mukaan vaan ihan hyvin vuoksi kokeilin että onnistuisiko juttu muuten. Mullahan on aitassa tähän hommaan oikein välineitäkin mutta nyt nappasin kaapista teepussin ja tyhjän lasipurnukan. Teepussi lasipurkkiin, purkki käteen ja koira haistamaan. Haistamisesta naksautin ja palkkasin, tätä tehtiin 3x5 sarja.

Sitten otin toisen samanmoisen purkin johon laiton sisälle palan talouspaperia. Purkit lattialle ja annoin koiran haistaa, oikean purkin haistamisesta naksuja nami purkin päältä. Näitä tehtiin 1x5 sarja niin että joka naksun jälkeen purkkien paikka vaihtui. Arco ja Kepa eivät väärää purkkia haistaneet ollenkaan mutta Oksi haistoi kaksi kertaa, jolloin oikea purkki pois ja kun koira luopuu väärästä oikea purkki lattialle ja sen haistamisesta naksu ja palkka.

Tämän jälkeen talouspaperipurkki pois ja ns. oikea purkki lattialle. Kun koira haistoi purkkia, käskin sen maahan ja tästä naksu ja palkka purkin päältä. Näitä 1x5 sarja. Tästä jatketaan ja katsotaan mitä saadaan aikaiseksi vai saadaanko mitään :)

 

Arco sanoo räyh!

 

Kari kertoi, että eilen iltalenkillä lähellä sen "enuskallakoskeakoskasepuree" terrierin kotia oli Arco ruvennut haistelemaan ilmaa ja valpastuntu ja tuijottanut pimeään metsään. Kari oli sitten otsalampun valossa huomannut metsässä kiiluvat silmät. Karin mielestä Silmät olivat kytistämässä terrieriä joka oli haukkumassa omalla pihallaan. Kari oli miettinyt että olisiko omistajille jotenkin pitänyt saada sana siitä että terrieri on kenties päätymässä jonkin elukan ruokalistalle... Muuten kylät koirat ovat olleet hiljakseen, joten tuskin oli susi. Mutta ehkä nämä olivat ne samat silmät mitkä kyttäsivät vauva -Oksia pari vuotta sitten, ja kylän koirat ovat tottuneet elukan hajuun....