Saga

20.2. Meille muutti karkeakarvainen hollanninpaimenkoiran narttupentu Saga. Saga on Mira Salmisen Woodenshoes-kennelin kasvatti. Saga on syntynyt 11.12.2015 yhdistelmästä Meevaller Booswicht & Meevaller  Caatje Chocolaatje.

Kuinkas tässä sitten näin kävikään? Oksi oli jo vuoden verran ollut ainoana koirana. Olin kiinnostunut Oksin kasvattajan, Korhosen Sannan (Azuricoyotes), pentuesuunnitelmista. Tuntui turvalliselta ajatukselta ostaa pentu jo tutuksi tulleelta ihmiseltä. Lisäksi olen aina pitänyt Sannan ideologiasta koirien kasvattamisen suhteen. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa ilmaisin kiinnostukseni tulevaa lyhytkarvapentuetta kohtaan, olinhan nähnyt nartun pentuesisaruksia ja luotin Sannan arvioon ranskalaisesta uroksesta.

Vuoden aikana oli myös kiinnostus tavoitteelliseen harrastamiseen ja pelastuskoiralajeihin nostanut voimakkaasti päätään. Pelastuskoiralajit, ja asia näiden takana, on kiinnostanut minua jo pitkää. Nyt tuntui, että on viimehetket aloittaa tavoitteellinen harrastaminen. Olin myös ollut yhteydessä paikalliseen pelastuskoirayhdistykseen ja siellä näytettiin vihreää valoa toimintaan mukaan tulemiseen. Niinpä liityin yhdistyksen kannatusjäseneksi. Olin luottavaisin mielin, odottamani yhdistelmän pentu olisi erittäin luultavasti sopiva ominaisuuksiltaan tavoitteelliseen harrastamiseen. Olin myös jo ilmoittanut kotihoidossa olevien hoitokoirieni omistajille toiminnan lopettamisesta. Halusin, että minulla olisi kunnolla aikaa tulevalle pennulle.

Mutta eihän elämässä tosiaankaan aina mene niin kuin suunnittelee. Azuricoyotes yhdistelmään syntyi vain yksi pentu. Olin seurannut todella tiiviisti  astutusreissua sekä nartun kantoaikaa ja suht alusta pitäen itselleni tuli tunne, että pentuja ei synny montaa. Olin seurannut myös Woodenshoes karkkaripentuetta, joka vaikutti mielestäni hyvältä omiin suunnitelmiin. Lisäksi seurasin toista lyhtykarvapentuetta sekä ajatus rodunvaihdosta saksanpaimenkoiriin pyöri mielessä. Kun Azuricoyotes pentuja syntyi vain yksi, ja sillä oli jo koti valmiina, otin hetimiten yhteyttä Miraan. Woodenshoes pentuja oli jäljellä 2 narttua, minun onnekseni :). Sijoitusnarttua en edes ajatellut, joten valinta oli helppo.

Soitin Miralle keskiviikkona, kerroin itsestäni ja suunnitelmistani. Lauantaina ajelin Kajaaniin pentuja katsomaan ja mukaani lähti "Lila"pentu, jolle oli jo valinnut nimeksi "Saga" (nimellä on oma tarinansa mutta siitä juttua myöhemmin :) ).

Olen tavallaan astunut ns. oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Karkkarit ovat itselleni täysin vieras karvamuunnos, nolona täytyy myöntää, että näyttelyissäkin en koskaan ole niiden kehää jäänyt katsomaan. Sen tiesin, että monella karkkari-ihmisellä on niitä useampi, kasvattajia on yhdenkäden sormin laskettava määrä eikä pentueita suinkaan synny joka vuosi. Karkkareilla on kuitenkin lukumääräänsä nähden mielestäni hyvin  tuloksia ja sieltä löytyy juurikin niitä pelastuskoiralajeja harrastavia ihmisiä. Lisäksi karvamuunnoksen koiria on terveystutkittu mielestäni järkevästi eli paljon.

Oman mukavuusalueeni ulkopuolella olen myös siinä suhteessa, että tuloshakuinen harrastaminen kaikkine kokeineen yms juttuineen on minulle täysin uutta. Lisäksi itselläni on nyt pentu, joka on otettu ja valittu juurikin tätä asiaa varten. Tosin ensisijaisesti se on rakas perheenjäsen :). Vaikka sanon olevani mukavuusaleeni ulkopuolella, niin tunnelmat ja olotila on todella hyvä. Koen, että minulla on kasvattajan täysi tuki ja tieto sekä kokemus tavoitteellisesta harrastamisesta. Nyt minulla on myöskin ympärillä osaavia ihmisiä, joten neuvoja, tukea ja treenikavereita ei tule puuttumaan.

 

No, entäs se Saga-peikkotyttö sitten? Yhteistä elämää on takana sen verran vähän, että mitään syväluotaavaa on vaikea sanoa. Olen ollut tosi tyytyväinen siihen alkuun mikä meillä on ollut. Saga vaikuttaa erittäin tasapainoiselta pennulta, jolla on hanskassa monen monta sellaista perusasiaa, joita kuvittelin joutuvani sille opettamaan. Sillä on selkeä on/off nappi ja sitä voisi kutsua hyvin järkeväksi (jos koirasta nyt voi näin sanoa). Se sujahti täysin ongelmitta osaksi meidän perhettä niin suhteessa Oksiin kuin kissoihin. Tästä sitten vain eteenpäin :).

Kuulumisia vuoden 2015 lopulta

Vuosi vaihtui. Tapani ei ole ollut tehdä listaa tulevan vuoden tavoitteista enkä tee sitä nytkään. Loppuvuosi kului tiivisti hoitokoirien parissa ja Oksin kanssa treenaillessa. Koirakavereita kävi viikottain holskupoikaa leikittämässä. Koirapainotteinen vuosi oli ja niin tulee olemaan myös tämä vuosi.

Erittäin iso kiitos hoitokoirien omistajille luottamuksesta jota osoititte antamalla koiranne hoitooni :). Paljon tuli opittua erilaisista ja eri rotuisista koirista. Omat käsitykset esim. koirien kouluttamisesta vahvistuivat. Ikävä tulee hoidokkeja mutta oma aika on rajallista ja tulevan vuoden suunnitelmat eivät aikaa ylimääräiseen jätä.

 Oksin siskopuoli Ruusa kera omistajansa Lauran kävi ihan loppuvuodesta kanssa treenaamassa ja mukavaa oli, niin koirilla kuin meillä ihmisilläkin.

Aino-kamu on muuttamassa kohtasillään naapuriin. Toivotaan, että tavataan Aino kohta myös lenkkien muodossa :).

 

 

Jään odottelemaan mahdollista pentua, ja sen myötä olen tehnyt suunnitelmia täksi vuodeksi. Niistä enemmän jos ja kun pentu ensin syntyy :D.

Kuvia treeniviikonlopusta

Koiraleiriä ja hoitokoiria

Meillä oli ns. omatoiminen koiraleiri täällä meillä. Puuhailtiin koirien kanssa lauantai ja sunnuntai (24-25.10) peltojäljen, haku-treenien, tokon, rallytokon, hajujen ja id-jäljen parissa. Ihmisiä oli paikalla kuusi ja koiria kahdeksan. Edustetuin rotu oli pk holskut, yllättäen :) 4kpl, pari australianpaimenkoiraa , mudi ja saksanpaimenkoira.

Tanja saapui perjantai-iltana Oksin siskopuolen Sindin kanssa. Ilta hurahtikin yöpuolelle koirista jutellen ja Oksikin oli varsin ihastunut puolisiskoonsa :D. Jaksan aina hämmästellä sitä miten saman rotuisten koirien leikit menevät yksiin niin hienosti.

Lauantaina aamupalalle saapuivat Elina ja Mira koirineen. Elinan Lime, Oksin pentuesisko, ja aussipentu Narri sekä Miran aussinarttu Vuk. Päivälle oli varattuna paljon tekemistä joten loput saapuivatkin suoraan pellolle. Nina Aino-sakemannin kanssa ja Laura Sieni-holskun ja Luksi-mudin kanssa. Ainolle, Oksille ja Sindille tehtiin jälki joka jätettiin vanhenemaan. Laura kyllä varoitteli, että ei jättäisi paljon namitettua jälkeä vahtimatta. Mikään ei ole koiralle tylsempää kuin haistaa, että nameja oli mutta ne ovat hävinneet.

Olin kysellyt lähimetsästä lupaa hakutreeneihin. Treenit alkoivat alueen tallaamisella ja itselleni tämä oli mielenkiintoista koska en moisessa ole ollut mukana koskaan. Haku vaikuttaa muutenkin mielenkiintoiselta lajilta. Aloitettiin pentu-Narrin kanssa, maalimiehet juoksivat koiran nähden ja ääniavuilla ja pentu palkattiin ruualla. Narri olikin varsin pätevä pakkaus :). Seuraavana vuorossa Sindi, jolle tehtiin parin piston rata niin että maalimies antoi ääniavun piilosta. Samoin Ainolle ja molemmat palkattiin patukkaleikillä. Aussi-Vuk olikin sitten jo kokeneempi koira jolle neljä maalimiestä piiloissa ja ilman apuja. Vuk oli haukkuva hakukoira ja maalimies palkkasi ruualla sen haukkuessa. Sieni teki muistaakseni koko radan viidellä maalimehellä (olikohan yksi tyhjä). Sieni on rullakoira ja palkattiin kun oli käynyt ilmaisemassa löydön ruualla.

Hausta siirryttiin treenitilan pihalle jossa tehtiin tokoa . Ennen ruokaa käytiin ajamassa jäljet. Ja juuri niinhän siinä oli käynyt että Oksin ja Sindin jäljeltä olivat namit osittain kadonneet parempiin suihin. Oksille tehtiin vielä uusi jälki tässä vaiheessa joka ajettiin heti. Keppien ilmaisu ei tule vielä ihan luonnostaan ja ohjeeksi tuli että namia jäljelle vähemmän ja kepeistä koiran mielestä erinomainen palkka (meillä siis purkista kissan märkäruokaa).

Ruokailun jälkeen palattiin treenitilan pihalle tekemään rallytokoa ja Oksia kiinnosti muu kuin varsinainen asia. Oikein ihmettelen Lauran ottamia kuvia joista voisi kuvitella koiran joskus keskittyneen tekemiseen :D. Ei se meidän menoamme haitannut kuitenkaan muiden tekemistä oli kiva katsoa ja aina oppii uutta. Laura leikitti Sindiä sekä Limeä. Sieni sekä Luksi-mudi tekivät rallyä ja Aino kävi jäljestämässä rallytoko radalla mudin jäljen :D. Lime sekä Vuk tekivät rataa myöskin.

Kahvitauon jälkeen Elina ja Mira lähtivät ajelemaan kotiinsa. Kiitos kun kävitte :). Muu porukka palasi jo hieman uuvahtaneena treenitilalle, jossa Oksi teki muutaman hajun ja värierottelun. Luksi teki erottelua ihmisten hajulla. Kiva päivä oli ja paljon opittiin taas uutta!

Laura koirineen jäi meille yöksi, kuten myös Tanja ja Sindi, ja ilta kuluikin koirista jutellen. Holskut saivat keskenään remuta pihalla ja Oksi vaikutti vähän pöllämistyneeltä kun ihana holskutyttö kahdentui. Sindi ja Sieni pitivät kivaa ja Oksi peesaili.

Aamulla itse heräsin siihen että yöaikaan oli migreeni iskenyt. Aloitin aamu oksentamalla. Onneksi Ninan mies Jori tuli mukaan, joten koirille saatiin hakutreenit tehtyä. Treenitilalla tehtiin Luksille id-jälki, jonka se erittäin mallikkaasti suorittikin. Tässä kohtaa allekirjoittanut joutui vetäytymään sohvalle maate. Muut jatkoivat vielä pellolla jossa Laura näytti häiriönteko esim. maassa oloon. Ruokailun jälkeen lähtivät Tanja sekä Sindi junalla kotiinsa ja Laura lähti ajelemaan omaansa. Vaikka itselläni meni sunnuntaipäivä ns. vähän ohi oli viikonloppu todella antoisa :). Katsellaan keväällä uudelleen samanmoista! (kuvia tulee ehkä myöhemmin)

Hoitokoira rintamalla on ollut Topi täytteistä. Topin kanssa ollaan tehty haistelulenkkejä metsässä ja pidetty rapsuttelutuokioita. Ensi viikonlopuksi on tulossa sitten eri hoitolaiset, katsotaan mitä sitten keksitään :).

Aino on ollut Oksin kaverina tämän päivän ja viihdytin itsenäni aamupäivän kuvaamalla koiria. Noiden touhuja jaksaisi katsoa vaikka koko päivän :).

Team CC

                                                                      Cesi

Shelttitytöt Cilla ja Cesi ovat olleet meillä viikonlopun hoidossa. Kelit suosivat pihailua ja lenkkeilyä. Cillan kanssa tehtiin pieniä asioimislenkkejä ja Cesin kanssa nautittiin sitten syksystä pitempien lenkkien muodossa.

Tytöt ovat rutinoituneita hoidokkeja, joten yöt menevät rauhallisesti nukkuen. Iltaisin yhdeksän maissa ruvettiin yöpuulle ja aamulla kello kuusi oltiin ylhäällä. Cesi oli perjantaina mukana ohitusharkoissa, ohiteltiin kaveria ja hänen Aino-sakemanniaan. On se Cesi vaan pätevä! Shelttejä pidetään kait yleisesti aika nirsoina koirina ruuan suhteen mutta kumpikaan kaksikosta Team CC, ei ole ollut paikalla kun nirsousgeeniä on jaettu. Sen verran kova juttu ruoka niille on! Taitavat olla ahneimpia hoitokoiristani.
                                                            Cesillä on kiire!

                                                          "täällä haisee vieras koira"

                                                            "mennään tännepäin"

Cesi yllätti itseni eräällä lenkillä nappaamalla suuhunsa kohtuu ison kepin, jonka se sinnikkäästi kantoi meille asti. Homma oli niin tärkeä , etteivät autokaan saaneet neitiä häiriintymään. Varsin pollean oloisena keppiä kanteli, varsinkin kun oikein kehuin hienoksi koiraksi. Jos sheltin taittokorvat voisivat nousta pystyyn, niin nyt ne olisivat olleet pystyssä-hännän kanssa.

Cilla- mummo nukkui välillä niin sikeästi, että piti jäädä sen hengitystä tarkkailemaan. Muuten mummo oli topakasti hommissa mukana ja varsinkin keittiön lattia oli mummon syynissä. Huolimaton emäntä tässä talossa, muruja lattialla, mummo varmaankin tuumi.

Hoitokoirien suhteen tilanne on nyt sellainen, että kaikki tämän loppuvuoden hoitoajat ovat varatut. Ihan vuoden lopussa osaan sanoa millaiset suunnitelmani ovat ensi vuodelle.

 

 

Oksin kanssa on tehty jälkeä. Häiriöitä ilmahajuista tuo ottaa vaikka välillä näyttää ihan hyvältä. Treenitilalla on tehty mm. kartionkiertoa kahdella kartiolla niin että kädellä näytetään kumpi on kiertovuorossa. Ja maasta istumaan nousua on myös harjoiteltu, isolla koiralla on tässä omat haasteensa. Muuten ollaan treffailtu kaverikoiria leikkien merkeissä :).